Aikalisä riitoihin, yösija tarvitsevalle – Nuorten turvatalo perustettiin 1990

Johanna Sjöholm

Ensimmäinen Nuorten turvatalo avattiin Helsingin Pakilassa 1990. Ensipäivinä apua hakivat niin nuorisokodista karannut nuori kuin kadulle lapsensa kanssa joutunut isäkin.

Viisi valoa yössä
  • Tampereelle avattiin Nuorten turvatalo 1993. Nykyisiin tiloihin Hämeenkadulle muutettiin 2009.
  • Vantaa sai turvatalonsa 1994. Turvatalo on toiminut alusta alkaen Rekolan vanhassa kartanossa Sairaalakadulla.
  • Vuonna 1994 avattiin turvatalo myös Turkuun. Nykyään se sijaitsee Yliopistonkadulla.
  • Viides turvatalo avattiin Espooseen 2000. Aluksi se sijaitsi Espoonlahdessa, vuodesta 2013 Leppävaarassa.

”Turvatalo osoitti tarpeellisuutensa jo ensimmäisinä aukiolopäivinään. Neuvoja ja apua sieltä ovat hakeneet niin lapset, vanhemmat kuin viranomaisetkin.”

Näin Punaisen Ristin jäsenlehti kertoi syksyllä 1990 Nuorten turvatalosta, joka oli vastikään avattu Helsingin Pakilassa.

Muutama vuosi aiemmin lehdissä ja kahvipöydissä oli huolestuttu uudenlaisesta ilmiöstä. Kasvava joukko nuoria vietti päämäärättömästi aikaa Helsingin kaduilla.

Taivasalla tai epämääräisissä majapaikoissa kului joskus päivä- ja yökausia. Kärjekkäimmät äänet alkoivat jo puhua Helsingin katulapsista.

Ilmiöön kiinnitettiin huomiota myös Punaisessa Ristissä. Miten nuoria voisi parhaiten auttaa?

– Keskustelimme aiheesta Helsingin ja Uudenmaan piirissä, jossa työskentelin nuorisosihteerinä. Syntyi idea nuorten omasta kriisiasumisyksiköstä”, kertoo Merja Hakala nyt, kolme vuosikymmentä myöhemmin.

Punainen tupa Pakilassa avasi ovensa nuorille

Sopivat tilat uudenlaiselle toiminnalle löytyivät Helsingin Pakilasta, idylliseltä omakotialueelta. Punainen puutalo sisustettiin lahjoitushuonekaluilla nuorten kotoisaksi turvapesäksi.

Esikuvana oli Kööpenhaminan lapsihotelli, jossa Hakala oli käynyt tutustumassa.

– Halusin, että tilat näyttävät kauniilta ja että nuorten on kiva tulla ja olla.

Hakala toimi talon johtajana, lisäksi talolla oli kolme muuta työntekijää. Alusta alkaen tärkeässä roolissa työntekijöiden rinnalla olivat vapaaehtoiset.

Yksi karkasi nuorisokodista, toinen haki apua perheriitoihin

”Jo ensimmäisen aukioloviikon aikana talosta haki apua 16-vuotias poika, joka oli riidellyt äitinsä ja tapellut avoisänsä kanssa ja lähtenyt kotoa paljain jaloin, hihattomassa teepaidassa ja farkuissa.”

Punainen talo avasi ovensa nuorille ja heidän perheilleen 24. elokuuta 1990.

Ensimmäisiä vieraita ei tarvinnut kauaa odotella, sillä tieto turvatalosta levisi nuorten keskuudessa vikkelästi. Hyvin erilaiset tilanteet toivat nuoria ovesta sisään.

”Yksi on karannut nuorisokodista ja haluaa tietää, miten sinne pääsee takaisin. Toinen on juonut päänsä täyteen keskikaljaa eikä uskalla mennä kotiin. Kolmas on isä, joka on joutunut lapsensa kanssa kadulle, eikä ole paikkaa, mihin mennä.”

Hakala muistaa, että monin tavoin kovia kokeneiden nuorten joukossa oli myös varakkaammissa oloissa kasvaneita nuoria, joilla oli tullut riitaa vanhempiensa kanssa.

– Turvatalolla näkyi läpileikkaus koko nuoresta ikäluokasta.

Naapurustossa pelättiin aluksi, että uusi tulokas muuttaisi asuinalueen levottomaksi. Huoli osoittautui nopeasti turhaksi. Mitään välikohtauksia oli Hakalan mukaan erittäin harvoin. Tämä johtui muun muassa siitä, että nuoret tulevat turvatalolle vapaaehtoisesti.

Turvatalolla ei syyllisetä vaan etsitään ratkaisuja

Nopeasti kävi ilmi, että pelkkä yösijan ja ruuan tarjoaminen – fyysinen huolenpito – ei riittänyt.

Nuoret toivoivat kokonaisvaltaista tukea. Ennen kaikkea he kaipasivat aikuista, joka kuuntelee ja keskustelee ja jonka kanssa voi pohtia ratkaisuja monenlaisiin pulmiin.

”SPR ei ole viranomainen, sitä on helppo lähestyä. Turvatalon toiminnalla onkin pitkälti polikliininen luonne. Se antaa ensiapua kuuntelemalla ja neuvomalla.”

Ratkaisukeskeisyys on ollut turvataloilla olennainen ohjenuora alusta pitäen.

– Syyllistä ei etsitä. Katse on tässä päivässä ja tulevassa, ratkaisujen löytämisessä. Kun turvatalo perustettiin, tämä ajattelutapa oli aika uusi, olimme edellä aikaamme, Hakala sanoo.

Tärkeä periaate alusta pitäen on ollut myös joustavuus. Esimerkiksi ikärajat eivät ole kiveen hakattuja.

Yhdestä turvatalosta kasvoi viiden verkosto

Pakilassa kului kuusi vuotta, kunnes Nuorten turvatalo muutti kantakaupunkiin Uudenmaankadulle. Keskeisen sijainnin ansiosta turvatalolle on helppo tulla kauempaakin.

Vuosien varrella turvataloja on perustettu neljä lisää: Tampereelle, Vantaalle, Turkuun ja Espooseen.

Hakala työskenteli Nuorten turvatalolla toistakymmentä vuotta. Ajasta jäi paljon tärkeitä muistoja.

– Jokainen hetki, jolloin tilanne nuoren elämässä oli ratkennut ja hän palasi turvatalosta kotiin tai sovitusti muualle, tuntui hienolta.

Hakala muistelee lämmöllä myös vapaaehtoisia, joiden työtä hän pitää erittäin merkittävänä.

– Turvataloilla on onnistuttu luomaan ainutlaatuinen ilmapiiri, jossa nuoren on helppo olla. Vapaaehtoisilla on tässä keskeinen rooli.

Kursivoidut sitaatit ovat Punaisen Ristin jäsenlehdestä 5/1990.