Julkaistu 4.5.2011 12:00
Muokattu 6.5.2011
11:59
He ovat ystävinä yksinäisille. He treenaavat ensiaputaitojaan, jotta osaavat toimia oikein hätätilanteen sattuessa. He tukevat nuoria ja lähtevät keräyslippaan kanssa kadulle katastrofin yllättäessä. He ovat Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisia, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuonna nostamme joka kuukausi esiin yhden sankarin 45 000 vapaaehtoisen joukosta!
TOUKOKUU: Jon Sahlberg, ensiapuryhmäläinen
Marraskuussa 2010 tamperelainen Jon Sahlberg heräsi yllättävään puhelinsoittoon kello 6.22. Ydinkeskustassa Hämeenkadulla sijaitseva kerrostalo roihusi tulessa ja asukkaita evakuoitiin Tampere-areenalle. Näillä tiedoilla varustettuna Sahlberg heitti vaatteet päälle, otti ensiapu-tarvikkeet mukaansa ja oli vartin sisällä paikan päällä auttamassa evakuoituja.
– En tiennyt tarkalleen, minkälainen tilanne on siellä, minne olen menossa. Hälytyksen tullessa pitää vain olla valmis kaikkeen.
Sahlberg on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmässä neljän vuoden ajan, joista kolmeen edelliseen vuoteen on kuulunut myös hälytystehtäviä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kautta. Hänen kohdallaan aikaisemmat hälytykset ovat olleet pääosin etsintöjä.
- Tampereen tulipalossa tilanne oli täysin erilainen ja apu oli pääosin henkistä tukea. Tällaisessa tilanteessa on vain toimittava ja pidettävä pää kylmänä. Vasta myöhemmin saattaa havahtua siihen, mitä oikein on tapahtunut, Sahlberg kuvailee.
Rauhallisena rauhoitat muita
Tampere-areenalla ensimmäisenä paikalle saapunut Sahlberg teki nopean tilannekatsauksen, jonka jälkeen hän ja muut ensiapuryhmäläiset jututtivat evakuoituja pienissä ryhmissä. Täl-laisessa tilanteessa, kuten hälytystehtävissä muutenkin, maltti on valttia. Myös Sahlberg on huomannut rauhallisuuden olevan yksi tärkeimmistä auttajan ominaisuuksista.
- Hosumalla voi saada aikaan vain lisää vahinkoa. Kiireessäkin olisi hyvä muistaa, ettei sillä edes voita montaa sekuntia. On tärkeää pysyä itse rauhallisena, jotta voi rauhoitella myös muita, Sahlberg toteaa.
Tampereen tulipalon aikaan hän ei voinut olla paikalla koko aikaa. Ohjelmistosuunnittelijan piti kiirehtiä asiakaspalaveriin, josta oli vielä hieman myöhässä. Syyn kuullessa asiakas ymmärsi täysin.
Vastapainoa työlle
Mikä ajaa koodauksen parissa työskentelevän nuoren miehen ensiaputoimintaan? Sahlbergin mielestä motiivit ovat hyvin yksilökohtaisia: joillakin on erityisen vahva hoivavietti, hän itse tahtoo ennen kaikkea oppia uusia taitoja. Ensiaputaito oli myös edellytys hänen aikaisem-massa työssään liikunnanohjaajan sijaisena uimahallilla. Peruskurssin jälkeen hän janosi lisää oppia ja on siitä lähtien treenannut säännöllisesti taitojaan ensiapuryhmässä.
– Muiden auttamisen lisäksi tämä antaa itselleenkin paljon. Ja onhan siitä hyötyä, että osaa toimia oikein yllättävissäkin tilanteissa, jos itselleen tai läheisille sattuu jotain.
Ensiaputoiminta on Sahlbergille yksi harrastus muun muassa moottoripyöräilyn, laskettelun ja taekwondon ohella. Omaa ensiapuryhmäänsä hän kehuu hyvästä hengestä, mikä auttaa myös uusia tulokkaita pääsemään helposti mukaan. Harjoitukset ovat monipuolisia, niitä tehdään tasaiseen tahtiin ja tulokkaat laitetaan harjoittelemaan kokeneempien kanssa.
- Aluksi saattaa vaikuttaa siltä, kuin kaikki muut olisivat ammattilaisia. Mutta tähän auttaa vain harjoittelu. Aktiivinen harjoittelu antaa myös paljon uutta ajateltavaa, mutta kaikkein tärkeintä on pitää mielessä perusohjeet. Kaikki lähtee perusteista, kuten hengityksen turvaamisesta, Sahlberg toteaa.
HUHTIKUU: Reddie Kids -kerhon ohjaaja Oskari Järvelin
Oskari Järvelin, 16, kuuli Punaisen Ristin lapsille suunnatusta Reddie Kids -kerhosta lukion 
vapaaehtoistyön kurssilla vierailleelta Oulun piirin nuorisotoiminnan suunnittelija Kristiina Kankaalta.
- Punaisen Ristin toiminnasta tiesin esimerkiksi lipaskeräykset, mutta nuorisotoiminnasta en ollut ennen kuullut, Järvelin kertoo.
Järvelin innostui kuulemastaan ja osallistui tammikuussa Reddie Kids -kerhon ohjaajakurssille. Ohjaajaksi pääsyyn vaaditaan 15 vuoden ikää.
- Olen aiemmin vetänyt Limingassa pari vuotta 4H-kerhoa, joten kerhonohjaus oli tuttua ja mielekästä hommaa, Järvelin toteaa.
Reddie Kids -kerhon tarkoituksena on opettaa lapsille Punaisen Ristin arvoja ja toimintamuotoja erilaisten harjoitusten avulla. Kerhossa harjoitellaan perusensiaputaitoja kuten hätänumeroon soittamista ja nenäverenvuodon tyrehdyttämistä sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisyä.
Limingassa ystävänpäivänä aloitettu 3-6. luokkalaisille tarkoitettu kerho kokoontuu kerran viikossa puolentoista tunnin ajan. Ohjelmassa on ollut tähän mennessä muun muassa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun esittelyä ja ennakkoluulojen roskiin heittämistä sekä leikkejä. Ensiapu tulee kerhon ohjelmaan lähiaikoina.
Järvelinille kerho teettää työtä parisen tuntia viikossa ohjaamisen, valmistelujen ja kerhopäiväkirjan kirjoittamisen myötä. Nuoresta miehestä se ei ole paljoa.
- Vapaaehtoistyö on tavallaan mielekkäämpää kuin palkallinen työ, sillä vapaaehtoistyössä motivaatio on etsittävä itsestä, eikä palkasta.
Järveliniä kiinnostaa tulevaisuudessa työ musiikkibisneksessä, joten kerhonohjaus on hänelle enemmän harrastus kuin vaikkapa tapa kerätä työkokemusta tulevaisuutta varten.
- Vapaaehtoistyö kerhonohjaajana antaa uuden kokemuksen, jota ei muualta löydä. Se on tosi mukavaa puuhaa, Järvelin suosittelee.
Kuva: Eemeli Salminen
MAALISKUU: Monikulttuurisuustyön vapaaehtoinen Ulruth Ndigue
Kamerunilais-kongolainen Ulruth Ndigue, 21, saapui Suomeen pakolaisena kolme vuotta sitten. Ensiaskeleensa Punaisen Ristin Joensuun osaston toiminnassa hän otti salsan ja hiphopin kursseilla.
- Kysyin vastaanottokeskuksen ohjaajaltani, olisiko paikkaa, jossa voisi tanssia. Olin harrastanut tanssia kotona ja halusin tehdä jotain, mitä olin tehnyt sielläkin, Ndigue kertoo.
Tanssiharrastuksen avulla Ndigue sai toivomiaan kontakteja niin maahanmuuttajiin kuin suomalaisiin, mikä helpotti uuteen maahan sopeutumista.
Ndigue kartutti myös suomen kielen taitojaan Punaisen Ristin kulttuurien kohtauspaikassa Vatakassa tutustumiensa suomalaisten kanssa.
Pian Ndigue päätyi itsekin vetämään afrikkalaisen tanssin kursseja. Hän on osallistunut myös Punaisen Ristin kampanjoihin ja tapahtumiin muun muassa rasisminvastaisella viikolla ja ystävänpäivänä.
Ndiguelle vapaaehtoistyö tarkoittaa uusia näkökulmia asioihin.
- Vapaaehtoisuus ei vain ota, vaan se myös antaa monia kokemuksia. Se on jakamista ja yhteistyötä.
Ndigue vetää myös kansainvälisiä klubeja Vatakassa. Klubeilla valmistetaan eri maiden ruokia, katsotaan valokuvia, kerrotaan tarinoita maista ja niiden tavoista.
Ndigue korostaa, että kulttuurivaihdon myötä kaikilla on mahdollisuus opettaa ja oppia uutta. Eräs klubilainen kertoi Ndiguelle oppineensa puhumaan parempaa englantia klubilla. Moni on myös kysynyt kamerunilaisen ruoan reseptejä.
Kun klubilaiset ihastelivat Ndiguen vaatteita, tämä kehotti heitä tuomaan mukanaan värikkäitä kankaita klubi-iltaan.
- Suomalaiset pukeutuivat kamerunilaiseen tyyliin. Tosi kaunista. Se oli todella värikäs ja hauska ilta, Ndigue muistelee.
Ndigue on myös itse saanut vaikutteita suomalaisesta kulttuurista. Musiikkia tekevä nainen käsittelee lauluissaan elämistä Suomessa ja muun muassa ruisleipää.
- Ruisleipä on minulle rakas. Tykkään myös savusaunasta, vaikka sen takia alkaakin tehdä mieli Afrikkaan, Ndigue sanoo hyvällä suomen kielellään.
Kuva: Maria Machal
HELMIKUU: Ystävätoiminnan ryhmänohjaaja Josefiina Partanen
Kurssimainos oppilaitoksen seinällä tempaisi torniolaisen Josefiina Partasen, 20, mukaan ystävätoimintaan keväällä 2008. Ryhmätoiminta tempausten järjestämisen, vanhusten ulkoiluttamisen ja ruskaretkien parissa on tarjonnut Partaselle monta antoisaa kokemusta.Muiden auttamisessa oppii kuitenkin eniten omasta itsestään.
- Kun toimii erilaisten ihmisten kanssa, oppii ikään kuin löytämään oman persoonansa, Partanen miettii.
Partanen toimii nykyisin Tornion ystävätoiminnan ryhmänohjaajana. Hän kannustaa erityisesti nuoria tulemaan mukaan ryhmään.
- Vapaaehtoisuudesta saa uusia kokemuksia. Uudet ihmiset tuovat puolestaan ryhmään uusia ideoita.
Ryhmänohjaajan tehtävänä on ystäväpyyntöjen välittäminen ja vapaaehtoisten ystävien tukeminen. Kaikista mieleenpainuvimpana kokemuksena Partanen pitää ensimmäistä käyntiä ystävää tarvitsevan luona yhdessä vapaaehtoisen kanssa.
Vaikka Partanen päätyi ystävätoimintaan puolivahingossa, harrastus on tuonut uusia näkökulmia myös omaan ammattiin.
- Lähihoitajan työssä näkee, kuinka paljon laitoksissa on yksinäisiä ihmisiä. Ystävätoiminta on auttanut kiinnittämään yksinäisyyteen ihan eri tavalla huomiota, Partanen toteaa.
Haluaisitko olla yksi heistä? Löydä oma tapasi auttaa!
Eikö aika riitä vapaaehtoistyöhön? Tee lahjoitus kotimaan toiminnalle!
lähetä
tulosta