Yhdenvertaisuussuunnittelu ei ole kolmannella sektorilla lakisääteistä. Niinpä se voi tarkoittaa mitä tahansa koko järjestön toiminnan kattavasta yhdenvertaisuussuunnitelmasta yksittäisiin saavutettavuutta ja esteettömyyttä parantaviin toimenpiteisiin vaikkapa tiedottamisessa, tilojen remontoinnissa tai uusien toimintamuotojen kehittämisessä.
Kolmannen sektorin toimijoiden olisi kuitenkin hyvä laatia ainakin jollakin tasolla yhdenvertaisuussuunnitelma oman toimintansa kehittämiseksi. Yhdenvertaisuussuunnittelun lähtökohtana on Suomen perustuslaki, sekä yhdenvertaisuuslaki, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Viranomaisia lainsäädäntö edellyttää edistämään kaikessa toiminnassaan yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Viranomaisten tulee erityisesti muuttaa niitä olosuhteita, jotka edistävät yhdenvertaisuuden toteutumista.
Yhdenvertaisuussuunnittelulla tulee puuttua syrjintään ja rasismiin. Syrjintää on kaikki sellainen toiminta, jonka vaikutuksesta ihmiset ilman hyväksyttävää perustetta joutuvat eri asemaan. Se on ihmisten eriarvoista kohtelua tiettyyn ryhmään kuulumisen perusteella. Syrjintä voi ilmetä yksittäisissä tilanteissa tai seurata yhteiskunnan rakenteista.
Rasismi puolestaan perustuu ajatukseen, että eri ihmisryhmillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka voidaan asettaa arvojärjestykseen. Kielteisiksi määritellyt ominaisuudet kohdistetaan tiettyyn "rotuun" tai etniseen ryhmään. Rasismi ilmenee ennakkoluuloina ja vihamielisenä käytöksenä maahanmuuttajia ja muita etnisiä vähemmistöjä kohtaan.
Yhdenvertaisuussuunnittelun ja sen toteuttamisen tavoitteena on ennakkoluulottomuus ja avoimuus. Ne tarkoittavat kykyä omaksua uutta ja vierasta sekä kunnioittaa muiden mielipiteitä ja tapoja.
Miksi yhdenvertaisuussuunnitelma?
Poikkeaminen samanlaisen kohtelun periaatteesta heikommassa asemassa olevien ryhmien hyväksi toteuttaa tosiasiallista yhdenvertaisuuden edistämistä. Positiivinen erityiskohtelu on perustuslain sallimaa, jos toimenpiteillä on hyväksyttävät perusteet, eikä toimenpiteistä aiheudu muille henkilöille tai ryhmille kohtuutonta haittaa. Yhdenvertaisuuden toteutuminen voi edellyttää myös kohtuullista mukauttamista.
Positiivinen erityiskohtelu on tietyn syrjinnälle alttiin ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka tähtäävät tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseen, eivätkä muodostu toisia syrjiviksi.
Kohtuullinen mukauttaminen tarkoittaa yksittäistapauksissa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta rasitetta esimerkiksi työnantajalle tai koulutuksen järjestäjälle, ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisilla mukautuksilla edistetään vammaisten henkilöiden työllistymistä, työssä selviytymistä ja työn säilyttämistä, koulutusta ja elinikäistä oppimista.
Syrjintä voi kohdistua useisiin erilaisiin ihmisryhmiin, joita ovat erilaiset etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, vammaiset, seksuaalivähemmistöt ja uskonnolliset vähemmistöt. Myös lapset ja nuoret sekä vanhukset ovat alttiimpia syrjinnälle kuin työikäinen aikuisväestö. Erityinen haaste syrjinnän vastaiselle toiminnalle on moniperusteinen syrjintä, jossa henkilöllä on useita ominaisuuksia, joiden vuoksi häntä voidaan syrjiä.
Miten laatia järjestön yhdenvertaisuussuunnitelma?
Koska järjestöt ovat hyvin erilaisia, ei yhtä yksinkertaista mallia tähänkään asiaan voi antaa. Iso järjestö saattaa myös joutua soveltamaan yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita useampien eri yhdenvertaisuussuunnitelmien muodossa, sillä henkilöstöhallinto, vapaaehtoistoiminta ja palveluntuotanto vaativat jokainen omat painotuksensa.
Paikallisten järjestötoimijoiden ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottamaan koko järjestön päätöksiä halutessaan kehittää toimintaansa. Koska yhdenvertaisuus-suunnitelmaa tehtäessä on jo itse prosessiin sitoutuminen ja sen mahdollisimman laaja edustavuus ja avoimuus jopa tärkeämpi kuin lopputulos, voi koko järjestön kattavan suunnitelman laatiminen ja hyväksyminen viedä monia vuosia. Paikallinen järjestötoimija voi kuitenkin varsin helposti laatia omia ohjeita ja ottaa ne käyttöön toimintansa saavutettavuuden parantamiseksi.
Vaikka koko järjestön yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden kehittäminen vaatiikin johdon näkyvän tuen ja sitoutumisen, voi osallistumisen esteitä poistaa paikallisesti ja lähteä viemään hyviä käytäntöjä organisaatiossa myös alhaalta ylöspäin. Loppujen lopuksi suunnitelmien arvo punnitaan kuitenkin vasta käytännön tulosten muodossa, joten miksi odottaa?
Tässä teoreettinen kaavakuva siitä, miten prosessi järjestössä voisi edetä:
VAPAAEHTOISJÄRJESTÖN YHDENVERTAISSUUSSUUNNITTELUPROSESSI-kaavio.pdf
(57,93 kilotavua)
Järjestötoiminnan arki esteettömäksi -koulutusmateriaali tarjoaa tukea osallistumisen esteiden vähentämiselle:
Järjestötoiminnan arki esteettömäksi.pdf
(328,07 kilotavua)
Järjestötoiminnan arki esteettömäksi (Vapaaseen käyttöön).ppt
(1,56 megatavua)
YDIN-projektin yhdenvertaisuustyötä
rahoittaa EUn kotouttamisrahasto.
lähetä
tulosta