Julkaistu 23.10.2005 14:23
Muokattu 8.8.2006
9:16
Farzana istuu sairaalasängyssä silmät täynnä pelkoa. Hän on kahdekasanvuotias ja yksi harvoista henkiin jääneistä Balkotin koulun oppilaista. Oikea käsi on amputoitu kyynärpään yläpuolelta.
Koulu sortui Pakistanin maanjäristyksessä vähän ennen kello yhdeksää. Farzana joutui virumaan monta tuntia raunioissa, ennen kuin hänet saatiin pelastettua.
Neljä päivää myöhemmin Farzana tuotiin Rawalpindiin, jossa Pakistanin Punainen Puolikuu sai käyttöönsä 100 vuodepaikkaa kaupungin suuressa silmäsairaalassa.
Farzanan oikeaa kättä ei enään voitu pelastaa.
– Hän on vielä kovasti järkyttynyt eikä pysty puhumaan tapahtuneesta, sanoo Rehana Rafiq Khan, ammattipsykologi Lahoren kaupungista. Hän on tullut Rawalpindiin työskennelläkseen vapaaehtoisena Pakistanin Punaisen Puolikuun sairaalassa.
Farzanan vieressä istuu hänen äitinsä. Isä ja sisarukset ovat myös hengissä. Farzana on perheessä ainoa, joka on loukkaantunut kahden viikon takaisessa maanjäristyksessä. Siinä mielessä perhe on onnellisemmassa asemassa kuin monet muut.
Se ei tuo paljon lohtua Farzanalle. Kyyneleet nousevat ruskeisiin silmiin.
– Maanjäristysalueella ihmisten kiintymys kotiinsa on syvempi kuin muualla Pakistanissa. Koti ei ole pelkästään talo, vaan osa ihmisten identiteettiä, sanoo Rehana Rafiq Khan.
Toisessa huoneessa istuvat Manzur ja kaksi hänen lapsistaan, Hamza ja Maryam. Kaikilla kolmella on pahoja pää-, jalka- ja käsivaurioita. Heidän kotinsa Muzaffarabadissa on mennyttä. Raunioihin jäivät myös lasten äiti ja kaksi sisarusta.
He hymyilevät ystävällisesti, kun astumme huoneeseen, mutta hymy ei pysty hävittämään surullista katsetta silmistä.
Sairaalan maanjäristysuhriosastolla on tällä hetkellä 21 potilasta. Kymmeniä on hoidettu ja kotiutettu sen jälkeen, kun osasto numero 9 osoitettiin Pakistanin Punaisen Puolikuun käyttöön 14. lokakuuta.
Teksti: Yrsa Grüne
Kuva: IFRC/Till Mayer
lähetä
tulosta