Julkaistu 3.11.2005 16:20
Muokattu 8.8.2006
9:16
Muzaffarabad 3.11.2005
Kolmetoistavuotiaan Tahirin kasvot loistavat. Hän ei ole kahteen viikkon päässyt kävelemään ollenkaan. Nyt Tahir on saanut kainalosauvat ja yrittää sinnikkäästi oppia liikkumaan niiden kanssa. Tässä ollaan todistamassa oppimisen iloa parhaimmillaan
Lievästi kehitysvammaisen Tahirin toinen jalka murtui reisiluusta ja säärestä neljä viikkoa sitten sattuneessa maanjäristyksessä. Kotitalo romahti hänen päälleen. Yksi hänen sisaruksistaan ja kolme serkkua saivat surmansa.
Tahir makasi kovissa tuskissa monta päivää, mutta sai jonkin ajan kuluttua ensiapua kotikylään tulleelta ensiapuryhmältä. Jalka kipsattiin, mutta tilanne alkoi huonontua.
Kymmenen päivän päästä maanjäristyksestä hänet evakuotiin helikopterilla Muzaffarabadiin ja hän pääsi hoitoon Punaisen Ristin kenttäsairaalaan. Turvana sairaalassa hänellä on onneksi ollut oma äiti. Nyt jalka on parantumassa hyvää vauhtia, ja kävelyharjoitukset kainalosauvoilla on voitu aloittaa.
Kenttäsairaalassa on ollut hoidettavana paljon lapsia, jotka ovat nyt hyvää vauhtia toipumassa. Vetohoidossa olleista lapsista moni pääsee eroon ripustuksistaan aivan lähipäivinä.
Pienimpien lapsien alaraajamurtumia ei välttämättä ole tarvinnut leikata, vaan raajat on voitu ripustaa riippumaan jalkapohjat kattoa kohti, sängyn yläpuolelle kiinnitetetystä vetolaitteesta. Murtuman luutuminen ei pienimmillä lapsilla kestä kauan.
Kun vetolaite voidaan ottaa pois, lapset pääsevät ensin sängyssä harjoittelemaan raajojen liikuttamista. Kenttäsairaalan ylilääkäri Jorma Salmela on kädestä pitäen opettanut lapsille sopivia fysioterapialiikkeitä, kuten ”polkupyörällä ajamista”.
Muzaffarabadin kenttäsairaalassa ollaan nyt siirtymässä leikkauspotilaiden hoidon toiseen vaiheeseen, jolloin leikkaushaavoja voidaan jo sulkea ja tehdä ihonsiirtoja.
Suurella osalla potilaista on ollut sairaalan tuotaessa pahasti tulehtuneita avomurtumia, koska he ovat joutuneet odottamaan hoitoon pääsyä eristyksiin joutuneissa kotikylissään jopa kolmekin viikkoa. Ensimmäisessä leikkauksessa kuollut kudos on poistettu. Sen jälkeen on täytynyt odottaa tulehduksen parantumista, ennen kuin leikkaushaava voidaan sulkea, ja ihonsiirrot aloittaa.
Suomen ja Norjan Punaisten Ristien ylläpitämään Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) kenttäsairaalaan on viime päivinä tuotu yhä vähemmän maanjäristyksessä loukkaantuneita ihmisiä samalla, kun läheiselle helikopterikentälle tuotujen potilaiden määrä on vähentynyt.
Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Muzaffarabadissa vieraili keskiviikkona ICRC:n presidentti, sveitsiläinen Jakob Kellenberger, joka vakuutti paikalla olleelle kansainväliselle lehdistölle, että ICRC:n avustustoiminta pahimmin kärsineellä maanjäristysaluella jatkuu läpi ensi vuoden.
ICRC:n apu on hänen mukaansa käytännössä terveydenhuollon palveluja, talvitelttoja, huopia, pressuja, lämpimiä vaatteita, ruokaa ja tarvittaessa puhdasta juomavettä. Tavoitteena on toimittaa apu mahdollisimman lähelle ihmisten koteja, jottei asuinyhteisöjen elämä häiriintyisi tästä enempää, linjasi Kellenberger.
Sää Muzaffarabadin alueella Himalajan vuoriston tuntumassa enteilee jo talven tuloa. Pitkään jatkunut suotuisa ja lämmin sää on tähän asti merkittävästi edesauttanut ICRC:n kenttäsairaalan rakentamista ja toiminnan vakiintumista. Jos suomalaistiimin ensimmäisenä yönä kokema sade olisi jatkunut, tilanne olisi nyt huomattavasti vaikeampi. Yöt Kashmirissa ovat jo pitkään olleet hyvin kylmiä. Nyt myös päivisin on jo pilvisempää ja viileämpää.
Itse Muzaffarabadin kaupunki, missä ICRC:n kenttäsairaala sijaitsee, on pahasti tuhoutunut. Kaupungissa ja koko Muzaffarabadin alueella on tuskin yhtään ehjää asumiskelpoista taloa. Ihmiset joutuvat asumaan teltoissa leireissä, ja jotkut onnekkaimmat kotipihallaan, talonsa raunioiden vieressä.
Erityisen tuhoisaa jälkeä maanjäristys aiheutti Muzaffarabadin kaupungin basaarialueella. Sen kapeat kujat ovat nyt yhtenä kiviröykkiönä, ja raunioden alle hautautuneina on edelleen paljon ihmisiä. Jotkut kauppiaat yrittelevät avata kauppojaan uudelleen, vaikka alueella liikkuminen on vaarallista rakennusten sortumavaaran takia.
Raunioiden keskellä asuu myös ihmisiä. On vaikea edes kuvitella, kuinka kauan basaarialueen raivaaminen ja uudelleen rakentaminen kestää. Näkymä on niin lohduton.
Myös kaikki Muzaffarabadin yliopiston rakennukset ovat sortuneet, ja raunioissa kerrotaan olevan edelleen satoja opiskelijoita. Raskaat armeijan puskutraktorit ja kuorma-autot ovat aloittaneet alueen raivaamisen. Suurin osa kaupungin muistakin oppilaitoksista on tuhoutunut.
Maanjäristyksen tuhovoimasta saa hyvän käsityksen, kun katsoo kenttäsairaalankin alueelta osittain näkyvää vuorenrinnettä. Vuorenseinämästä on lohjennut nyt vaalena alueena näkyvä valtava kaistale, joka vei mennessään haudaten alleen kokonaisen vuorenrinteellä sijainneen kylän. Valtavien soravyöryjen seassa voi nähdä talojen kattoja. Osa maanvyörystä uhkasi myös tukkia laakson pohjalla virtaavan vuolaan joenuoman.
Teksti ja kuvat: Helena Laatio
lähetä
tulosta