Julkaistu 19.10.2005 15:41
Muokattu 8.8.2006
9:16
Muzaffarabad 19.10.
Kirsti Jauhiaisen lähtö Pakistanin maanjäristysalueelle oli äkkilähtö, niinkuin Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöiden lähtö usein on. Kansainvälinen tehtävä on ensimmäinen tälle Mikkelistä kotoisin olevalle, nykyisin helsinkiläiselle, 27-vuotiaalle farmaseutille.
Jauhiainen alkoi aavistella pikaista matkaa heti, kun tiedotusvälineistä alkoi tulla tietoa yhä kasvavasta uhrien määrästä maanjäristysalueella.
Sunnuntai-iltana, päivä katastrofin jälkeen, Suomen Punaisen Ristin keskustoimistosta tuli ensimmäinen tekstiviesti, jossa kysyttiin lähtövalmiutta. Seuraavana päivänä Jauhiainen oli päättämässä iltavuoroaan HUSin myrkytystietokeskuksessa, kun hän sai puhelimitse varman tiedon lähdöstä.
Niinpä hän pakkasi rinkkaan kenttävarustusta, kaiken varalta kumisaappaat ja pään peittävän huivinkin. Varustelista oli haasteellinen, sillä tulevista olosuhteista hän tiesi vain kuumat päivät ja kylmät yöt.
Jauhiaisen matka kohti Pakistania alkoi keskiviikkona aamupäivällä 12.10. Pirkkalan lentokentältä suuren rahtikoneen ruumassa, kenttäsairaalan laatikoiden keskellä.
Kenttäapteekki herättää ihailua
Farmaseutti Kirsti Jauhiaianen, kenttäsairaalan tuleva apteekkari, purki seuraavana tiistaina vauhdilla sairaalan lääke- ja varustelaatikoita Muzaffarabadissa.
Apuna hänellä oli kaksi kokenutta konkaria, erikoissairaanhoitaja Marjatta Koho ja terveydenhoitaja Hilkka Hellén. He hoitivat vuorotellen apteekkia Bamin maanjäristyksen jälkeen Iranissa.
Nyt kenttäsairaalan apteekki Muzaffarabadissa on Jauhiaisen vastuulla seuraavat puolitoista kuukautta.
Kenttäsairaalan apteekki on luku sinänsä. Lääkkeet ja sairaalatarvikkeet on pakattu järjestelmällisesti noin neljään sataan alumiinilaatikkoon tai muovitettuun pahvilaatikkoon. Kun kansi on avattu, tarvikkeet ovat valmiina otettavissa kuin "apteekin hyllyltä". Suomalaisten ”matka-apteekkia” on käyty ihmettelemässä laajalti.
Jauhiainen on jo pienestä pitäen halunnut lähteä maailmalle auttamaan hädässä olevia ihmisiä. Lapsuudessaan hän kuunteli korvat höröllä, kun kaverit, upseeri-isän työtoverien lapset, kertoivat juttuja omien isiensä YK-komennuksista.
Teksti ja kuva: Helena Laatio
lähetä
tulosta