Ruandan kansanmurha vuonna 1994 jätti satoja tuhansia lapsia orvoiksi ja pakotti ihmiset pakenemaan joukoittain naapurimaihin. Suomen Punainen Risti auttaa orpolapsia selviämään arjestaan ilman vanhempia. Lisäksi Suomen Punainen Risti tukee Tansaniasta karkotettuja ruandalaisia paluumuuttajia.

Kansanmurha pakotti lapset vanhemmiksi

Ruandan kansanmurha oli tragedia paitsi sen uhreille, myös siitä selviytyneille. Kansanmurhan seurauksena 400 000 ruandalaista lasta jäi ilman vanhempia ja monet heistä jäivät heitteille. Maan pääkaupungissa Kigalissa onkin paljon katulapsia, jotka viettävät aikaa huumeiden parissa, vailla mahdollisuuksia osallistua normaaliin elämään.

Vanhempien kuolema on johtanut usein myös siihen, että alaikäiset lapset ovat joutuneet ottamaan vastuun perheestä. Niinpä Ruandassa on yhä yli 100 000 kotia, joissa perheen päänä on ollut alaikäinen lapsi. Monet näistä kansanmurhan lapsista ovat nyt parikymppisiä nuoria, jotka eivät ole elämässään käyneet päivääkään koulua.

– Osa heistä on todella pahasti traumatisoituneita. He ovat joutuneet vain menemään eteenpäin ja ehkä pysyneet pystyssä sillä, että ovat huolehtineet nuoremmista sisaruksistaan. Mutta heillä itsellään ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada psykososiaalista tukea, kertoo Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun ohjelmien päällikkö Maria Suoheimo.

Vaikka kansanmurhasta on kulunut jo toistakymmentä vuotta, psykososiaalisen tuen tarve on Ruandassa Suoheimon mukaan yhä niin suuri, etteivät viranomaiset pysty sitä tyydyttämään. Suomen Punainen Risti auttaa ruandalaisia orpolapsia sopeutumaan yhteiskuntaan. Järjestön tuella lapsille järjestetään myös psykososiaalista tukea.

Kigalin kaduilta takaisin yhteiskuntaan

Suomen Punainen Risti auttaa orpolapsia huolehtimaan itsestään kahdessa nuorisokeskuksessa pääkaupungissa Kigalissa ja Itä-Ruandan Bugueserassa. Yksin Kigalissa on yhä arviolta 2500 katulasta.

Kigalissa Ruandan Punaisen Ristin vapaaehtoiset etsivät kadulta orpoja ja syrjäytyneitä lapsia ja tutustuttavat heidät tukikeskuksen toimintaan. Nuorisokeskus ottaa lapsen tai nuoren mukaan tukiohjelmaan, jos tälle löytyy varsinainen koti omasta perheestä tai sijoitusperheestä. 

– Yleensä jo se, että lapsi on keskuksessa ja syö siellä päivittäin, saattaa ratkaista sen, että sijoitusperhe ottaa hänet takaisin. Ihmiset ovat niin köyhiä, sanoo Maria Suoheimo.

Apua tarjotaan paitsi nuorelle itselleen, myös hänen sijoitusperheelleen. Ohjelmassa lapset pääsevät peruskouluun ja nuoret ammatilliseen koulutukseen; lisäksi heille jaetaan tietoa terveydestä ja HIV-epidemiasta. Koulutuksen päätteeksi nuorisokeskus auttaa nuoria löytämään työpaikan. Ohjelman tulokset ovat olleet lupaavia: suurin osa tukiohjelmaan päässeistä on pysynyt poissa kaduilta.

Vuosina 2007-2009 Suomen Punainen Risti on tukenut Ruandan Punaisen Ristin orpolapsitoimintaa Kigalissa katastrofirahastonsa ja ulkoministeriön varoin. Maria Suoheimon mukaan pitkän tähtäimen tavoite on, että Ruandan Punainen Risti löytäisi keskukselle tukijoita ruandalaisesta yhteiskunnasta. Suomen Punaisen Ristin kahdenvälinen tuki Kigalin nuorisokeskukselle loppui maaliskuun 2009 jälkeen, kun kaikki keskuksen nuoret olivat valmistuneet ammattikoulutuksesta.

Ylen Hyvä -keräys tukee Bugueseran lapsia

Bugueserassa olosuhteet ovat erilaiset kuin Kigalissa, sillä Itä-Ruanda on maan vähiten kehittynyttä seutua. Maaseudulla sijaitseva orpojen ja haavoittuvien lasten keskus palvelee erityisesti niitä perheitä, joissa lapset ovat joutuneet ottamaan vanhempien roolin. Maria Suoheimo kertoo, että Bugueserassa paikalliset yhteisöt valitsevat ne nuoret, jotka ovat avun tarpeessa.
– Suurin ongelma on usein asunto. Heillä ei ole omaa paikkaa. He ovat olleet jossain huoneen nurkassa kymmenen vuotta sisarustensa kanssa tai joutuneet vaihtamaan paikkaa koko ajan. Se on hirveän rankkaa elämää.

Yhteisö voi antaa nuorille myös maata ja tarjota heille sitä kautta mahdollisuuden omiin tuloihin. Bugueseran keskuksen sosiaalinen tuki muistuttaa Kigalin keskuksen toimintaa.

– Heidän asumisolosuhteitaan kohennetaan, heitä yritetään saada aikuisten lukutaitokursseille tai ammatilliseen koulutukseen opettelemaan ompelua, kokkausta, hitsausta ja muita paikallisia käsityöammatteja, Suoheimo kertoo.

Suomen Punainen Risti on tukenut Bugueseran tukikeskuksen toimintaa vuodesta 2006 lähtien. Pääosa tuesta on saatu Ylen Hyvä –keräyksen varoista ja osa ulkoministeriöltä.

Punainen Risti auttaa Tansaniasta karkotettuja

Tansanian hallitus päätti toukokuussa 2006 karkottaa maan kaikki 75 000 ruandalaista siirtolaista takaisin Ruandaan. Valtaosa heistä oli paennut Tansaniaan ennen vuoden 1994 kansanmurhaa tai sen aikana, mutta osa oli oleskellut maassa jo yli 40 vuotta eikä heillä ollut lainkaan siteitä Ruandaan. Monet siirtolaisperheiden lapset eivät puhuneet lainkaan Ruandan valtakieltä kinya-ruandaa.

Siirtolaiset palautettiin Ruandaan Kiyanzin siirtoleirin kautta, jossa he viettivät 6–12 päivää. Ruandan hallitus osoitti perheille pienet, pinta-alaltaan noin 20 x 30 metrin kokoiset maatilkut Ruandasta.

Ruandan Punainen Risti huolehti siirtolaisista Kiyanzissa ja vastasi heidän majoituksestaan, sekä ruoka- ja terveydenhuollostaan. Palaajille annettiin mukaan ruokaa, kotitaloustarvikkeita ja työkaluja uuden elämän aloittamiseen. Ruandan Punainen Risti kunnostaa myös uudelleenasutusalueiden vesijärjestelmiä ja tarjoaa tarvittaessa terveydenhuoltoa ja koulutusta varattomille paluumuuttajille.

Suomen Punainen Risti lahjoitti ruandalaisten kotiutusoperaatioon katastrofirahastostaan 50 000 euroa vuonna 2006.

© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi

lähetä | tulosta