5.1.2007
Suomen Punaisen Ristin lähettämillä klinikoilla Kenian tulva-alueilla hoidetaan satoja potilaita päivittäin. Samalla mietitään, miten työ siirretään Kenian terveydenhuollon ammattilaisille. Kolmen klinikan toimintaa koordinoiva lääkäri Teuvo Määttä kuvaa lähettämässään kirjoituksessa työtä tulva-alueella.
Somaliaan rajoittuva, Tana-joen lävistämä Pohjois-Kenian on köyhää aluetta. Suuri osa väestöstä on paimentolaisia tai maanviljelijöitä. Terveyspalvelut ovat vaatimattomia ja rokotukset kattavat tuskin puolta lapsista. Vain yksi neljästä saa käydä koulua ja oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Etäisyydet ovat pitkät eikä moniin kyliin ole tietä tai muitakaan yhteyksiä. Alueella on ollut yli kymmenen vuoden ajan pakolaisleirejä ja uusien somalipakolaisten uhka on todellinen.
Runsaat sateet kurittivat Kenian pohjoisosaa koko viime syksyn. Pari vuotta vaivannut kuivuus muuttui tulvaksi ja mutamereksi. Ihmiset joutuivat pakenemaan kodeistaan ja kylistään. He hakivat suojaa korkeammilta alueilta, joita on vaikea löytää. Kansainvälinen Punainen Risti aloitti avustushankkeen joulukuun alussa 2006.
Suomen, Saksan ja Japanin Punaiset Ristit vastasivat haasteeseen ja päättivät vahvistaa tulvivan Tana-jokilaakson perusterveydenhuollon palveluja. Tavarat pakattiin Suomen Punaisen Ristin logistiikkakeskuksessa Kalkussa ja lähetettiin suomalaisen lääkintäryhmän mukana rahtikoneella Kenian pääkaupunkiin Nairobiin ja sieltä maanteitse tulva-alueelle.
Suomen ja Saksan ryhmät asettuivat joen yläjuoksulle Buraan ja suuntasivat kyliin, joihin ihmiset olivat paenneet tulvien alta. Japani avasi klinikan joen alajuoksulle lähelle Garsenin kaupunkia.
Tilanteet muuttuvat nopeasti tulva-alueella. Sen vuoksi alueelle kiirehti pieni etujoukko arvioimaan toimintaolosuhteita ennen kuin varsinainen lääkintäryhmä ja tavarat saapuivat paikalle. Sen ansiosta palvelut pystyttiin käynnistämään nopeasti.
Yli 400 potilasta päivässä
Suomen Punaisen Ristin ryhmä koostui kahdeksasta terveydenhuollon ammattilaisesta ja teknisestä osaajasta. Ryhmä on tehnyt alusta lähtien läheistä yhteistyötä Kenian Punaisen Ristin kanssa. Kenian terveysministeriö on vahvistanut sen toimintaa antamalla avuksi paikallisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Kahden ensimmäisen toimintaviikon aikana Suomen Punaisen Ristin tiimi auttoi 3 091 potilasta. Vajaa 10 prosenttia toiminnasta on ollut ehkäisevää äitiyshuoltoa ja lasten rokotuksia. Suomen, Saksan ja Japanin lääkintäryhmät hoitivat samaan aikaan yhteensä liki 6 500 potilasta.
Tavallisimpia vaivoja ovat hengitystie-, silmä- ja ihotulehdukset, malaria ja ripulitaudit. Päiväkohtaisten käyntien määrä on ollut jopa 400 ja enemmänkin. Vastaanoton lisäksi tiimi on ohjannut ja neuvonut ihmisiä suojautumaan malarialta, jakanut moskiittoverkkoja odottaville äideille ja pikku lapsille. Klooritabletteja on annettu juomaveden puhdistukseen ja ihmisiä on valistettu henkilökohtaisesta hygieniasta ja käymälöiden tärkeydestä.
Tulva luo otolliset olosuhteet epidemioille. Viimeisen vuoden aikana toteutetut rokotuskampanjat ovat pelastaneet tuhkarokko- ja polioepidemioilta. Koleraa ei myöskään ole esiintynyt. Sen sijaan alueella on todettu Rift Valley Fever eli kuumeinen verenvuototautiepidemia.
Taudin aiheuttaa virus, jota erilaiset hyönteiset levittävät puremalla. Tauti tarttuu myös sairaiden ja kuolleiden ihmisten ja kotieläinten veren ja muiden eritteiden kautta ja tuoretta maitoa tai verta juomalla.
Edellinen verenvuototautiepidemia oli samalla alueella vuoden 1997 tulvan aikana. Tuolloin tauti vei yli 300 ihmisen hengen ja tuhosi karjan. Epidemia talttui 3-4 kuukaudessa. 4. tammikuuta mennessä oli raportoitu 165 tautitapausta, joista liki 40 prosenttia on menehtynyt.
Tautiin on vain oireenmukainen hoito. Ihmisrokote on kehitetty, mutta sitä ei ole vielä virallisesti hyväksytty käytettäväksi. Eläimille rokote sen sijaan on olemassa ja alueella ollaankin käynnistämässä laajaa nautakarjan, kamelien, vuohien ja lampaiden rokotusohjelmaa.
Epidemian torjunta käynnissä
Punaisen Ristin lääkintäkoordinaattorina olen osallistunut Kenian terveysministeriön johtamaan strategiatyöryhmään, jonka tehtävänä on ollut suunnitella ja käynnistää epidemian torjuntaohjelma. Siinä ovat mukana Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijoita sekä Kenian Punaisen Ristin ja muiden kansalaisjärjestöjen edustajia.
Työ on tuottanut hyviä tuloksia. Työryhmä on pystynyt luomaan epidemian seurantaohjelman, kuvaamaan taudin oireet ja sairastuneiden hoitokäytännöt, pystyttämään laboratoriodiagnostiikan, laatimaan toimivan terveyskasvatusohjelman, kouluttamaan terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan ja hoitamaan potilaat ja suojaamaan samalla itseään.
Kosteikkoja myrkytetään hyttysten karkottamiseksi ja eläinten teurastus on kielletty. Pitkät etäisyydet ja huonot yhteydet ovat vaikeuttaneet työtä. Muutaman kymmenen kilometrin matkaan voi hyvinkin kulua kokonainen päivä.
Pienikin sade muuttaa hetkessä kulku-uran mutavelliksi ja liejuksi, johon parhaatkin kulkuneuvot juuttuvat. Avustustarvikkeita ja -ryhmiä on kuljetettu myös helikoptereilla. Se on kuitenkin erittäin kallista. Lisäksi kylät ovat pieniä ja hajallaan kulkukelvottomien yhteyksien takana.
Klinikat kenialaisten vastuulle
Punaisen Ristin lääkintäryhmät valistavat ihmisiä verenvuototaudin oireista ja opastavat heitä välttämään tartuntaa. Vastaanotoilla pyritään havaitsemaan potilaat, joilla on taudin oireita. Epidemia on aiheuttanut huolta myös omasta turvallisuudesta. Niin ulkomaiset kuin paikallisetkin Punaisen Ristin työntekijät pyrkivät suojaamaan itseään ja työtovereitaan mahdolliselta tartunnalta.
Avustustyöntekijät jotka käynnistivät toiminnan joulukuun puolivälissä, ovat juuri lähteneet tai ovat lähdössä. Uudet avustustyöntekijät ovat jo paikalla.
Suomalaisten avustustyöntekijöiden määrä on nopeasti vähenemässä. Kenialaiset lääkärit ja sairaanhoitajat ovat ottamassa toimintaa vastuulleen.
Sateet ovat laantuneet ja tulva on väistymässä. Helmikuun puoleen väliin mennessä toiminta on tarkoitus siirtää kokonaan Kenian Punaisen Ristin vastuulle.
Kansainvälinen Punainen Risti, Suomen Punainen Risti ja Kenian Punaisen Ristin pohtivat yhdessä sitä, miten tulvan uhreja voitaisiin parhaiten tukea ja auttaa heitä selviytymään menetyksistä ja tulevista koettelemuksista.
Avun tarve ei lopu siihen hetkeen, kun onnettomuus katoaa otsikoista. Luonnononnettomuudet toistuvat samoilla alueilla ja sen vuoksi kansainvälisen avun turvin pyritään kehittämään Kenian omia toimintavalmiuksia. Siihen Kenian Punaisen Ristin maan kattava järjestökenttä ja verkosto soveltuvat erinomaisesti.
Teksti: Teuvo Määttä
Kuvat: Johanna Lassy-Mäntyvaara
lähetä
tulosta