Nyala 12.6.2006
Sanotaan, että raskas työ vaatii raskaat huvit. Olen tehnyt kehitysyhteis- ja katastrofityötä kaksikymmentä vuotta, ja usein esitellessäni työtäni julkisuudessa minulta kysytään, miten ihmeessä jaksan. Vastaus on yksinkertainen: en aina jaksakaan...
Kukaan ei uupumatta kestä sotatilaa tai katastrofia 24 tuntia päivässä viikosta toiseen – jaksaminen vaatii lepoa. Darfurissa taakkanamme on jopa 50 asteen kuumuus, taudit sekä tietoisuus sodasta ja väkivallasta sekä usein pitkiäkin taukoja kommunikaatiossa muuhun maailmaan.
Täydellinen lepo ja rentoutuminen on mahdollista vain Darfurin ulkopuolella. Siksi meille on suotu ns. R&R (= rest and relaxation eli lepo ja rentoutuminen) - käytännössä pidennetty viikonloppuloma - sota-alueen ulkopuolella kuuden viikon välein.
Olin sopinut sudanilaisen Khartoumissa asuvan ystäväni, eläinlääkäri Mubarakin kanssa, että menisimme yhdessä Sudanin pyramideille. Olen aina ollut kiinnostunut muinais-Egyptin historiasta, mutten ollut koskaan hoksannut, että pyramideja on Sudaninkin puolella.
Mubarak auttoi käytännön järjestelyissä. Vuokrasimme päiväksi ns. ”limusiinin”. Sudanilainen ”limusiini” on yksinkertaisesti vuokra-auto (siis ihan tavallinen henkilöauto). Turvallisuuden takia otimme ”limusiiniimme” autokuskin. Mubarak toi vaatekaapistaan minulle suojavaatteet erämaan armotonta aurinkoa vastaan. Ostimme piknikkiä varten ruokaa ja juomaa.
Bagrawiyan tai Meroen pyramidit ovat noin 200 kilometria Khartoumista pohjoiseen. Meroessa noin neljänneskilometrin kokoisella kukkulalla on muutama tusina pyramideja, joitten kivikuutiot ovat kuluneet hiekkamyrskyissä, tuulessa ja auringonpaahteessa. Osa pyramideista on tosin arkeologien kunnostamia.
Kuumuus iski kuin moukarilla noustessamme limusiinin ilmastoidusta viileydestä. Olimme alueen ainoat turistit (kukapa tänne tulisi Sudanin kuumimpana aikana!!!), joten saimme vuokratuksi kamelit sopivaan sesongin ulkopuoliseen hintaan.
Jouduin suojaamaan itseni paahtavalta auringolta kameliemme kopistellessa pehmeässä hiekassa pyramidilta toiselle.
Kävimme myös kuninkaallisella palatsilla, jossa oli yllätyksekseni muinaisegyptiläinen uima-allas, sauna ja uhripaikka - nuori kaunis neitsyt uhrattiin Niilin jumalalle, jotta tulvavedet kastelisivat suotuisasti pellot.
Kotimatkalla ajoimme limusiinillamme lounaalle erääseen pikkukaupunkiin, jossa ilmeisesti - saamani huomion perusteella - ei pahemmin ulkomaalaisia ollut käynyt. Kuppilassa söimme sormin ja samasta vadista valkoista leipää ja rasvaista lihaa.
Jari Vainio
Team Leader
Suomen Punainen Risti
lähetä
tulosta