Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ytimen muodostavat Geneven sopimukset lisäpöytäkirjoineen. Geneven sopimukset rakentuvat ennen kaikkea ihmiselämän - sekä ruumiillisen että henkisen - kunnioittamisen periaatteelle. Siksi kiellettyjä ovat sekä murha, väkivalta ja kidutus että nöyryyttävä ja alentava kohtelu. Geneven sopimukset syntyivät Punaisen Ristin kansainvälisen komitean aloitteesta ja Komitea tekee jatkuvasti työtä niiden kehittämiseksi. Koko Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liike valvoo sopimusten noudattamista.
Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat ovat valtioiden välisiä kansainvälisiä sopimuksia, joiden osapuolia ovat lähes kaikki maailman valtiot. Ne suojelevat sotien ja aseellisten selkkausten uhreja ja pyrkivät lievittämään sodan kärsimyksiä. Sopimukset suojelevat henkilöitä, jotka eivät osallistu taisteluihin: haavoittuneita ja sairaita sotilaita, sotavankeja ja siviiliväestöä. Hyväksymällä Geneven sopimukset ja sitoutumalla kohtelemaan vihollisiaan inhimillisesti valtio pyrkii takaamaan vastaavan kohtelun sotatoimien uhriksi joutuville omille kansalaisilleen. Sopimukset rakentuvat tasapuolisuuden ja puolueettomuuden periaatteille: auttamistilanteessa ihmisiä ei saa erotella kansallisuuden, etnisen taustan, uskonnon, yhteiskunnallisen aseman tai poliittisen vakaumuksen perusteella, vaan kaikista on huolehdittava yhtä hyvin osapuoleen katsomatta.
Geneven sopimukset koostuvat nykyisin seitsemästä eri sopimustekstistä. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 valtiot sopivat neljästä yleissopimuksesta. Niiden merkittävyydestä ja laajamittaisuudesta huolimatta ajan kuluessa ja teknologian kehittyessä huomattiin, että Geneven sopimukset jättivät aukkoja tärkeille alueille. Tällaisia alueita olivat sodankäyntimenetelmät sekä siviilien suojelu aseellisten selkkausten vaikutuksilta. Lisäksi Geneven sopimukset soveltuvat, sopimuksille yhteistä kolmatta artiklaa lukuun ottamatta, vain valtioiden välisiin selkkauksiin, eivätkä siten sovellu toisen maailmansodan jälkeen yleistyneisiin sisällissotiin. Muun muassa näistä syistä vuonna 1977 laadittiin kaksi lisäpöytäkirjaa, joilla täydennettiin vuoden 1949 yleissopimuksia. Vuonna 2005 hyväksyttiin kolmas lisäpöytäkirja uudesta suojamerkistä.
Seuraavasta voit lukea sopimusten ja lisäpöytäkirjojen keskeisen sisällön. Humanitaarisen oikeuden aineistopankissa voit lukea sopimukset ja lisäpöytäkirjat kokonaisuudessaan.
Vuoden 1949 sopimusten keskeiset sisällöt
- Geneven sopimus sotavankien kohtelusta (III sopimus)
- Geneven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana (IV sopimus)
- Geneven sopimuksille yhteinen 3 artikla
Artikla, jossa määritellään perustakeet ihmisten kohtelulle kaikissa aseellisissa selkkauksissa.
Lisäpöytäkirjojen keskeiset sisällöt
lähetä
tulosta