Geneven sopimukset
sivu 1 / 2 Edellinen | Seuraava

Geneven sopimukset suojelevat sodan uhreja

Geneven sopimukset ovat kansainvälisiä säädöksiä, jotka suojelevat sotien ja aseellisten selkkausten uhreja ja pyrkivät lievittämään sodan kärsimyksiä. Sopimukset suojelevat henkilöitä, jotka eivät osallistu taisteluihin: haavoittuneita ja sairaita sotilaita, sotavankeja ja siviiliväestöä.

Geneven sopimukset ovat syntyneet Punaisen Ristin kansainvälisen komitean aloitteesta ja Komitea tekee jatkuvasti työtä niiden eteen. Se tiedottaa niistä, valvoo niiden noudattamista ja pyrkii kehittämään niitä vastaamaan nykyaikaisten selkkausten ja koko ajan kehittyvän aseteknologian mukanaan tuomia haasteita.

Sopimuksia käsitellään joka neljäs vuosi kokoontuvassa Punaisen Ristin kansainvälisessä konferenssissa. Sopimuksista tiedottaminen ja punaisen ristin merkin käytön valvominen yhdessä viranomaisten kanssa on komitean ohella koko Punaisen Ristin liikkeen tehtävä.

Geneven sopimusten syntyhistoria linkittyy vahvasti Punaisen Ristin liikkeen ensiaskeliin.

Geneven sopimukset koostuvat nykyisin seitsemästä eri sopimustekstistä. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 valtiot sopivat neljästä yleissopimuksista. Vuonna 1977 valtiot hyväksyivät kaksi lisäpöytäkirjaa jotka täydentävät vuoden 1949 yleissopimuksia. Joulukuussa 2005 hyväksyttiin kolmas lisäpöytäkirja uudesta suojamerkistä. Geneven sopimuksien lisäksi valtiot ovat hyväksyneet muita humanitaarisen oikeutta sääteleviä sopimuksia.

Geneven 1949 yleissopimukset

194 valtiota on ratifioinut yleissopimukset (elokuu 2006)

1. Geneven sopimus maavoimien haavoittuneiden ja sairaiden kohtelun parantamisesta (1949, maasotasopimus):

  • takaa sairaille ja haavoittuneille sotilaille tasapuolisen kohtelun ja oikeuden suojaan ja hoitoon

  • takaa lääkintähuollolle ja -henkilökunnalle puolueettomuuden ja suojelun

  • määrittelee punaisen ristin ja punaisen puolikuun kansainvälisiksi suojamerkeiksi, joita kantavat henkilöt, kulkuneuvot ja rakennukset eivät saa olla aseellisen toiminnan kohteina.

2. Geneven sopimus merivoimien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten kohtelun parantamisesta (1949, merisotasopimus):

  • laajentaa ensimmäisen sopimuksen säännökset merisotaan.

3. Geneven yleissopimus sotavankien kohtelusta (1949, sotavankisopimus):

  • suojaa sotavangit mielivallalta ja antaa heille oikeuden majoitukseen, ruokaan, terveydenhuoltoon ja yhteydenpitoon omaisten kanssa

  • luettelee säädökset vankien vaihdosta ja kotiuttamisesta

4. Geneven sopimus siviilien suojelusta sodan aikana (1949, siviilisopimus):

  • kieltää siviileihin kohdistuvat joukkorangaistukset, pakkosiirrot ja orjatyön

  • velvoittaa miehittäjän huolehtimaan väestön turvallisuudesta ja kieltää oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän muuttamisen

  • suojaa siviiliväestölle suunnatun avustus- ja lääkintätoimen.

Vuoden 1977 ja 2005 lisäpöytäkirjat

1. lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta (1977, I lisäpöytäkirja):

  • kieltää aseelliset hyökkäykset siviiliväestöä vastaan ja umpimähkäiset pommitukset

  • kieltää siviilien henkiinjäämiselle tärkeiden laitosten ja luonnollisen ympäristön tuhoamisen

  • määrää erityistoimista naisten ja lasten hyväksi; kieltää muun muassa lapsisotilaiden (alle 15-v.) värväämisen asevoimiin

  • antaa suojan väestönsuojelulle

  • 165 valtiota on ratifioinut sopimuksen (heinäkuu 2006)

2. lisäpöytäkirja kansainvälistä luonnetta vailla olevien selkkausten uhrien suojelemisesta (1977, II lisäpöytäkirja):

  • ulottaa humanitaariset pääsäännöt koskemaan myös sisäisiä selkkauksia ja sisällissotia

  • 160 valtiota on ratifioinut sopimuksen (heinäkuu 2006)

3. lisäpöytäkirja uudesta suojamerkistä (2005, III lisäpöytäkirja):

  • määrittelee punaisen kristallin uudeksi suojamerkiksi punaisen ristin ja punaisen puolikuun rinnalle

  • sopimus ei ole vielä voimassa (heinäkuu 2006)

Geneven sopimusten ja kahden lisäpöytäkirjan tekstit löytyvät kokonaisuudessaan Valtion säädöstietopankista (sopimus nro 8/1955)

sivu 1 / 2 Edellinen | Seuraava