Ensin pitää olla, mitä tarjota. Sitten soitetaan koulun rehtorille. Leena Siromaalla Kuusamossa on selkeä resepti, miten kouluyhteistyö lähtee käyntiin.
Ensin Siromaa kävi opastamassa ensiapuasioissa. Sitten tuli mukaan päihdetietous. Tätä nykyä hänen ei juuri tarvitse käydä esittäytymässä ja ehdotuksia tekemässä. Kouluilta soitetaan hänelle ja kysytään, tulisitko kertomaan nenäverenvuodosta tai uusimmasta päihdetietoudesta.
Siromaa otti yhteyttä koulun rehtoriin ja pyysi päästä tapaamaan. Hän esitteli Punaisen Ristin, oman osastonsa ja itsensä. Hän kertoi, mitä punainen Risti voisi koululle tarjota ja mitkä ovat resurssit.
−Tuntien pitää olla erilaisia. Alakoululla puhutaan ensiavusta eri tavalla kuin yläkoulussa tai lukiossa. Pienimmätkin oppivat hätänumeron 112. Pienet myös mielellään opettelevat sitomaan haavoja ja pyörittämään siderullaa, vaikka ihan taiteen sääntöjen mukaista tulosta ei tulekaan.
Isommille koululaisille puhutaan myös päihteistä.
−Keskustelemme siitä, mitä päihteet ovat, mitä vaikutuksia niillä on. Teemme karttaa unelmista ja keskustelemme, miten päihteet vaikuttavat näiden unelmien toteutumiseen.
Siromaalla on erilaisia opetuspaketteja, tunnin ja kahden tunnin paketit. Kouluvierailuja voidaan räätälöidä sen mukaan, mitä koulut haluavat. Hän arvelee, että tunnit pystyy vetämään kuka tahansa Varhaisen puuttumisen kurssin käynyt. Opetuspohjat on saatavilla netistä.
lähetä
tulosta