Ääriolosuhteissakin ihmisillä on oikeuksia
Oulun piiri järjesti kolmannen kerran humanitaarisen oikeuden peruskurssin (16h) 23.- 24. helmikuuta 2009. Kahden päivän aikana kävimme läpi Punaisen Ristin ideologiaa, periaatteita sekä kansainvälistä organisaatiota. Opiskelimme, mitä on humanitaarinen oikeus ja milloin se on voimassa. Mitä sopimuksia tulee noudattaa aseellisissa selkkauksissa ja mitä seuraa, jos osapuolet rikkovat allekirjoittamiaan sopimuksia?
Miksi ilmoittauduin tälle kurssille?
Aamukahvittelun jälkeen kävimme läpi lyhyen esittelykierroksen ja kouluttaja kirjasi odotuksiamme kurssin suhteen taululle. Pelkästään kurssille tuloon oli monia syitä: yleissivistyksen kasvattaminen, medialukutaidon parantaminen, Geneven sopimusten sisältöjen avaaminen sekä jo olemassa olevan tiedon syventäminen. Sisälläni kyti kysymys, voiko ihmisellä olla oikeuksia silloinkin, kun hän pakenee vihollisen tulittaessa hänen kotiaan ja paetessaan hän kadottaa perheensä. Kuka yhdistää toisistaan erille joutuneet perheet ja kuinka se käytännössä on mahdollista?
Mihin humanitaarista apua tarvitaan?
Punaisen Ristin humanitaarisen avun uranuurtaja Henry Dunant halusi auttaahaavoittuneita Solferinen taistelussa jo vuonna 1859. Toiminnan lisäksi hänellä oli myös kaksi ideaa:luoda avustusjärjestöjä jo rauhan aikana, jotka auttavat haavoittuneita sodan aikana sekä luoda kansainväliset säännöt, jotka suojelevat taisteluun osaa ottamattomia sodan vaikutukselta. Geneven sopimukset (1949) sekä lisäpöytäkirjat (1977) käsittelevät mm. maa- ja merisotavoimia, sotavankien kohteluun sekä siviiliväestön suojeluun sodan aikana liittyviä asioita.
Humanitaarista oikeutta tulee kunnioittaa vaikka vastapuoli ei sitä tekisikään. Eikä mikään oikeuta kohdistamaan sotilaallisia iskuja siviileihin tai heidän omaisuuttaan vastaan. Humanitaarinen oikeus pitää huolta ja suojelee ihmisistä, jotka eivät osallistu tai eivät voi enää voi osallistua sotatoimiin. Henkilötiedustelu kuuluu myös Punaisen Ristin tehtäviin. Tietojen kerääminen, kadonneiden etsintä, viestien välittäminen ja perheiden yhdistäminen kuuluvat järjestön tehtäviin, kun on tapahtunut aseellinen konflikti, valtiollisten suhteiden kiristyminen tai luonnon katastrofi.
Sotavangit ja -rikokset
Sotavangiksi joutunutta voidaan kuulustella ja hänen on kerrottava henkilöllisyytensä liittyvät asiat, jotta hänet voidaan tunnistaa. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea vierailee vangittujen luona tarkistaen, että heidän oikeuksiaan ei rikota ja valvoo myös heidän vapauttamistaan, kun aktiiviset vihollisuudet ovat lakanneet. Vankien ei tarvitse odottaa esimerkiksi rauhan ehtojen allekirjoittamista.
Sotarikoksista on valtiolla sekä oikeus että velvollisuus rankaista. Esimiehellä on suuri vastuu huolehtiessaan, että hänen alaisensa noudattavat humanitaarisen oikeuden säädöksiä. Sotarikoksista syytetyn oikeudenkäynti tulee käydä oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä ja hänellä on oikeus kunnolliseen puolustukseen. Rikkomuksesta huolimatta rikolliselle ei voida määrätä epäinhimillisiä tai julmia rangaistuksia.
Ihmisoikeudet ja niiden rajoittaminen
Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 1. artikla syntyi toisen maailmansodan julmuuksien jälkeen. Sen tarkoituksena oli välttää vastaavuudet tulevaisuudessa ja toimia rauhan rakennusaineena. Ihmisoikeuksien katsottiin olevan edellytys rauhalle, demokratialle sekä kehitykselle. 1945 perustettiin YK (Yhdistyneet Kansakunnat), jonka tehtäviin kuuluu yksilön ja kehityksen suojeleminen. Sen täytyy myös yrittää estää valtiovallan mielivaltaista käyttäytymistä. Ihmisoikeuksia on laajennettu myös lasten osalta. Vuonna 1989 tuli asetus lasten oikeuksista, jolla pyritään estämään lasten myyminen
sekä prostituoiduksi joutuminen.
Vähimmäisoikeudet ovat ihmisoikeuksien selkäranka. Niistä poikkeuksena ovat ehdottomat ihmisoikeudet esimerkiksi oikeus elämään. Viranomaistoimen vaikutus ihmisoikeuksiin vaihtelee rauhan, valmius- sekä puolustustilan aikoina. Mitä suurempi riski – sitä enemmän kajotaan ihmisten oikeuksiin, mutta näissäkin tilanteissa on otettava huomioon hyöty. Oikeuksia voidaan rajoittaa esimerkiksi kokoontumis- sekä ulkonaliikkumiskieltoina.
Delegaatti, Erkki Saarela
Sunnuntaina luennoinut Erkki Saarela on työskennellyt jo pitkäänkenttäsairaala-projektissa. Saarela on ammatiltaan anestesialääkäri. Hän on ollut komennuksilla ympäri maailman auttamassa aseellisissa konflikteissa sekä luonnonkatastrofeissa loukkaantuneita ihmisiä. Välillä hän on korvannut paikallisia lääkäreitä, jotka ovat joutuneet pakenemaan maan vaarallisia oloja. Saarela on toiminut työtovereidensa kanssa myös todella alkeellisissa oloissa maan köyhyydestä tai sairaalan tuhoutumisesta johtuen.
- Välillä Punaisen Ristin merkki on yhdistetty uskontoon, joita paikalliset ovat karttaneet eivätkä ole hakeutuneet saamaan tarvitsemaansa hoitoa. Lääkinnällisen toimen kaikki kuitenkin ymmärtävät maasta riippumatta.
Erkki Saarela kertoo pitävänsä matkustamisesta ja työnsä puolesta hän näkee maailman erillä tavalla kuin turistit. Hän voi auttaa hätääkärsiviä lapsia sekä nuoria pienellä panostuksellaan ja jos hyvin käy – hänelle jää aikaa tutustua maahan kuten Aasiaan.
Niiaukset ja kumarrukset
Sunnuntaipäivän lopuksi huomattiin, että kaikki olivat saaneet kysymyksiinsä vastauksia ja paljon enemmän tietoa, mitä he olivat tulleet hakemaan. Punaisen Ristin toiminnan laajuus herätti ihastusta jokaisessa kurssilaisessa. Kouluttajilla oli todella hyvät materiaalit ja eritoten tieto siitä, mistä he luennoivat. Kun jo peruskurssi aiheutti paljon ihailevia huokauksia toiminnasta, ei olisi ihme jatkokurssia ajatellen, jos samat tutut naamat ilmestyisivät kouluttamaan itseään lisää ja tekemään kiperiäkin kysymyksiä kokeneille sekä aloitteleville kouluttajille.
Liisa Turves
Etusivu - Yhteystiedot - Toiminta - Koulutus - Tapahtumakalenteri - Paikallisosastot - |
lähetä
tulosta