31.10.1950 SPR:n Oulun piirihallitus puheenjohtajansa, maaherra Kalle Määtän ja toiminnanjohtaja Matti Otsamon allekirjoittamina on lähettänyt SPR:n paikallistoimikunnille ja SPR:n jäsenille osoitetun kirjeen, jossa kerrotaan sopimuksesta työnjaosta SPR:n ja Mannerheim-liiton välillä. Sen mukaan kumpikin järjestö tulee toimimaan kentällä omien paikallisosastojen kautta. Tästä johtuen on myös Punaisen Ristin perustettava omat osastonsa jokaiseen kuntaan.
– Niinpä perustettiin oma osasto myös Haukiputaalle. Perustamisasiakirjan tuli allekirjoittaa 20 henkilöä, ja täällä siihen tuli allekirjoittajiksi 14 naista ja 6 miestä, kaikki tunnettuja haukiputaalaisia.
Marraskuun 5. päivä 1950 kokoonnuttiin asemakylän kansakoululla, ja kuten tuon kokouksen pöytäkirjassa sanotaan: "saapuvilla oli joukko SPR:n jäseniä". Kysymyksen SPR:n paikallisosaston perustamisesta Haukiputaalle alusti rouva Aili Virkkula, joka myös toimi kokouksen puheenjohtajana ja sihteerinä. Tehdyn alustuksen johdosta päätettiin perustaa SPR:n Haukiputaan osasto, jolla hyväksyttiin johtosääntö. Päätettiin, että osaston hallituksena kuluvan vuoden 1950 loppuun toimii Mannerheim-liiton osaston johtokunta, puheenjohtajana johtajatar Lempi Huumonen, varapuheenjohtajana ja sihteerinä rouva Aili Virkkula sekä jäseninä tohtorinna Elma Väätäjä, apteekkari Eeva Salmelo, opettajat Ester Karttunen ja Saimi Inkilä. Kokouksen pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin apteekkari Eeva Salmelo ja opettajatar Jenni Sipola.
Toimittiin ripeästi ja syykokous päätettiin pitää 23.11.1950. Tulevaa toimintaa varten valittiin sitten sääntöjen mukaan syyskokouksessa seuraavaksi vuodeksi osastolle puheenjohtaja, joksi valittiin kunnanlääkäri Alpo Väätäjä ja varapuheenjohtajaksi nimismies Eino Poikela. Tilintarkastajiksi valittiin johtaja Kantola ja konttoristi Sakari Honkakari, varalta Briitta Holma ja rouva Eeva Uitto. Hallitukseen valittiin tohtori Väätäjä, nimismies Eino Poikela, rouva Aili Virkkula, rouva Aino Poikela, sairaanhoitaja Tyyne Ervasti ja opettajatar Jenni Sipola. Varajäseniksi apteekkari Eeva Salmelo, johtajatar Lempi Huumonen, rouva Iida Jussila ja entinen postinhoitaja Briitta Holma. Sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi valittiin opettajatar Jenni Sipola. Vaikka naiset olivatkin perustamassa paikallisosastoa, johto annettiin miesten käsiin. Ja näin oli luotu puitteet osaston toiminnalle.
Punaisen Ristin toiminnan perusperiaatteet: inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, ykseys ja yleismaailmallisuus olivat jo valmiina olemassa. Tämän aatesuunnan ja toiminta-ajatuksen ohjaamina voitiin toiminta käynnistää, päämääränä avuntarpeessa olevan ihmisen auttaminen inhimillisin perustein.
Sunnuntaina maaliskuun 4. päivänä 1951 klo 15 pidettiin Suomen Marsalkka Mannerheimin muistojuhla Haukiputaan kirkossa. Pöytäkirjassa mainitaan juhlaohjelmasta seuraavaa:
- alttaripalvelus pastori Turakka
- muistopuhe pastori Juhani Reinilä
- kuorolaulua Haukiputaan kirkkokuoro
Huhtikuussa 1951 valittiin kyläasiamiehiä eri kyläkulmille. Samoin keskusteltiin vilkkaasti Terveydenhuolto-lehden levittämisestä. Ompeluseuratoimintaa aloitettiin ja ompeluseurajohtajaksi valittiin rouva Aino Poikela. Myyntitoimintaa harrastettiin jo silloin, esim. Marsalkka Mannerheimin kuvan myyntiä päätettiin tehostaa. Myös jäsenhankintaa tehostettiin. Vuonna 1953 päätettiin järjestää Pateniemeen ja Martinniemeen kotisairaanhoitajakurssit. Ompeluseuratoimikuntia perustettiin. Rouva Aili Augusta Virkkula sai alueellamme ensimmäisen SPR:n ansiomitalin. Martinniemen Kerholassa 14.3.1954 järjestettiin pöytäkirjan mukaan "arvokasohjelmainen juhla".
Kirkonkylän terveystalolle oli hankittu lainausvälineistöä, josta päätettiin lainata ilmaiseksi hoitovälineitä niitä tarvitseville ja (taas pöytäkirjan mukaan) "terveyssisar Kauppia kehotettiin pitämään tarkkaa valvontaa sen käytöstä".
Punainen Risti on aina toiminut hädänalaisten auttamiseksi, joten jo osastomme alkutaipaleella v. 1955 toimintasuunnitelmassa mainitaan huoltotoiminnasta näin: "pyritään toimimaan hädänalaisten hyväksi, mm. katastrofitapausten varalle hankittiin vaatevarasto ja rahasto".
Talousarvioehdotus samalle vuodelle päättyy summaan 83.500 mk sen aikaista rahaa. Suurimmat menoerät jo tuolloin olivat
- huoltotoiminta
- yleismenot
- terveydenhuolto ja valistus
Välillä myös juhlittiin, ei kevyesti vaan arvokkaasti. Järjestettiin kirkkojuhlia, yleensä arvokkaalla ohjelmalla, kuten pöytäkirjassa mainitaan. Haukiputaan kuntaa päätettiin anoa ns. kuntajäseneksi; 1 mk/henkilö. Nuorisoa myös muistettiin, 4 varatonta nuorta lähetettiin nuortenleirille.
SPR:ää yritettiin tehdä tunnetuksi. Tilattiin jäsenille ilmaista SPR:n tiedotuslehteä. SPR:n aikakauslehteä myös esiteltiin.
Ulkomaillekin avustusrahaa tuli hankkia ja mistäpä pieni osasto sitä muutoin saisi kuin järjestämällä ompeluseuroja, jotka tuohon aikaan olivat hyvin suosittuja. Vuonna 1960 Agadirissa tapahtui maanjäristys ja silloin päätettiin pitää eri kyläkulmien yhteinen ompeluseura tämän asian johdosta.
- 1960-luvulla Nuorten Punaisen Ristin toimintaa viriteltiin.
Jäsenkeräys on aina yhtä ajankohtainen ja tärkeä asia. Vuonna 1963 päätettiin, että jokainen jäsen hankkii yhden uuden jäsenen. Tämä sama päätöshän on tehty monet kerrat SPR:n historian aikana, mutta tuskinpa se milloinkaan tuottaa sataprosenttista tulosta.
SPR:n täyttäessä 100 vuotta, päätettiin pitää juhla 29.9.1963. Juhlapaikaksi valittiin kirkonkylän kansakoulun juhlasali. Juhla oli jälleen hyvin arvokasohjelmainen, kuten perinteisiin kuului.
Tähän saakka toimintaan olivat osallistuneet kansalaiset ns. paremmista piireistä, toki ainakin yleinen käsitys oli, että vain korkeammassa asemassa olevat ihmiset osallistuivat SPR:n toimintaan. Niinpä vuoden 1963 syyskokouksessa virisi keskustelu siitä, että - kuten pöytäkirjassa mainitaan - "hallitukseen valittaisiin jäseniä myös työ- ja maanviljelijäväestön piiristä, joten heidän mukaantulollaan voitaisiin saada myös jäsenmäärä kasvamaan". Tuolloin SPR:llä oli tavoitteena saada 5 % väestöstä jäseneksi. Tämän johdosta valittiinkin eri kyläkulmille jäsentenkerääjiä. Jäsenhankintakampanja tuottikin tulosta. Uusia jäseniä vuodelle 1964 oli saatu hankituksi yhteensä 589 kpl, joten osaston koko jäsenmäärä oli mahtavat 736 kpl.
Kuusamon äitileirille lähetettiin kolme äitiä. Ei siis ollut tarkoitus unohtaa ketään. Toimintaa suunniteltiin nuorista vanhuksiin ja ajan hengen mukaisesti ompeluseurat olivat erittäin suosittuja.
Vuonna 1968 viriteltiin vanhustenkerhotoimintaa. Päätettiin järjestää kahvitilaisuus vanhuksille, jolloin oman paikkakunnan vanhusten lisäksi kutsuttiin Tuiran vanhukset kirkkoon ja sen jälkeen kirkkokahville seurakuntakotiin.
Puheenjohtajiakin koulutettiin. Kauko Koskela päätettiin lähettää Helsinkiin kolmipäiväiselle avainkurssille. Osasto päätti rahoittaa matkakustannuksia kahteenkymmeneen (20) markkaan saakka.
Ensiapuryhmä oli myös perustettu v. 1968. Siinä oli jäseniä 6-10 henkilöä. Ryhmä toimi aktiivisesti, harjoituksia oli kaksi kertaa kuukaudessa, kokoonnuttiin palolaitoksella. Osallistuttiin EA-taitokilpailuihin hyvällä menestyksellä. Samoin pelastusharjoituksiin osallistuttiin. Vuokatin etsintäleiriin osallistuivat Åke Engström ja Pekka Salenius. Punaisen Ristin viikolla pidettiin EA-näytös kirkonkylän koululla. Vuoden 1960 talousarvioehdotuksen loppusumma oli jo yli 100.000 mk. Huoltotoiminta oli edelleen suurin menoerä.
Vuosi 1970 oli osaston 20 v. juhlavuosi. Toimintasuunnitelmakin oli jo huomattavasti pitempi:
- jäsenhankintaa tehostetaan
- pidetään kirkkojuhla
- järjestetään kotiaputoimintaa
- ryhdytään pitämään verenluovutustilaisuuksia
- kirkkokahvitusta vanhuksille
- katastrofiapu annetaan entisissä puitteissa. Itse 20v. juhla päätettiin pitää MAK:n juhlasalissa ja juhlaan myytiin 8 mk:n hintaisia illalliskortteja. Nuorisoryhmän perustaminen annettiin voimisteluopettaja Anneli Pietilän tehtäväksi. 23.4.1971 osaston hallitus päätti, että ea-ryhmän hankintoja avustettaisiin ostamalla ea-ryhmälle ensiapulaukku.
Samassa kokouksessa päätettiin tilata Turun Marttayhdistykseltä n. 150 kpl pohjois-pohjanmaalaista emäntänukkea, joiden puvut suunnitteli osaston silloinen tiedotussihteeri Liisa Paavola. Myymällä nuket saataisiin toiminnan niin kipeästi tarvitsemia varoja.
Vuonna 1971 oltiin edistyksellisiä ja nykyaikaisia. Leena Sihvosen esityksestä tehtiin päätös, että hallituksen jäsenet sinuttelevat toisiaan.
EA-ryhmä sai 70-luvun lopussa edelleen käyttää harjoitus- ja kokoontumistiloina palokunnan tiloja. Ryhmän toiminta oli niin vilkasta ja aktiivista, että ryhmästä tuli hälytysryhmä v. 1982. EA-ryhmä tarvitsi peräkärryn. Sen hankkimiseksi järjestettiin erilaisia varainhankintatempauksia, esim. liikennekilpailu tunnuksella ”pane pottisi peräkärryyn”.
80-luku oli muutenkin aktiivisen toiminnan aikaa.
- aloitettiin käsityöiltoja
- käytiin kouluilla esittelemässä SPR:n toimintaa, nuorten mahdollisuuksia osallistua
- ea-ryhmän toimintaa
- haastettiin yrityksiä nälkäpäiväkeräykseen
- ystävätoiminta jatkui vilkkaana
- varainhankintana järjestettiin toripäivä, hyväntekeväisyys- ja taidehuutokauppa
- kirkkokonsertteja
- osasto mm. lähetti kunnanhallitukselle kirjeen koskien potilashissin saamista Haukiputaan vanhainkotiin.
Hissin saaminen lykkääntyi, koska rakentaminen olisi tullut maksamaan 500.00 mk, johon kunnalla ei ollut varaa.
Vuonna 1988 aloitettiin vanhustenretket, joita on jatkettu aina tähän kesään saakka vuosi vuoden jälkeen. Ensi kesän retki on jo suunnitelmissa.
Tultiin 90-luvulle. Marraskuussa vietettiin osaston 40 v-juhlaa tarjoamalla kahvit vanhainkodissa ja järjestämällä sen asukkaille pieni juhlatilaisuus. Seuraavana vuonna eli v. 1991 alettiin yhdessä seurakunnan kanssa järjestää ystävänpäivän merkeissä kirkonkylän seurakuntakodissa lauluilta teemalla "lapsuuteni kauneimmat laulut ja virret", joita tilaisuuksia on jatkettu tähän asti.
Ensiapuryhmälle hankittiin matkapuhelin sen toiminnan parantamiseksi.
Viidenkymmenen vuoden kuluessa aika ja maailma ovat muuttuneet ja sen myötä Punaiselle Ristille on tullut uusia haasteita ja tehtäviä. Sotien ja selkkausten takia yhä useammat ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan etsimään turvallisia asuinpaikkoja muualta. Myös Haukiputaalle tuli pakolaisperheitä. Osaston ystävät toimivat heidän tukihenkilöinään, tukemassa ja opastamassa alkuun vaikeassa muutostilanteessa.
Valtakunnallisiin keräyksiin osasto on aina vastannut.
- suurkeräykseen osallistuttiin aktiivisesti ja silloin osa keräystuotosta jäi oman paikkakunnan alueelle. Niillä rahoilla ostettiin kunnan sosiaalitoimelle turvapuhelin
- valtakunnallinen kenkäkeräys, samoin kuin v. 95 vaatekeräys, tuottivat runsaan määrän hyviä kenkiä ja vaatteita, jotka sitten lähetettiin edelleen
- viime vuoden Kosovo-keräys oli ennätyksellinen koko maassa. Myös Haukiputaalla osallistuttiin innokkaasti ja tuotto olikin noin 30.000 mk. Punaiset keräyslippaat olivat reippaasti liikkeellä avunpyynnön tultua
- myös itärajan taakse on lähetetty vaateapua.
Myös kotimaan apu on ollut yhtenä tärkeänä toimintamuotona:
- muistamme ikävän rivitalopalon, joka sai aikaan suorastaan kansanliikkeen. Aloitettiin keräys perheiden auttamiseksi. Lahjoituksina tuli rahaa, vaatteita, astioita, huonekaluja, kodinkoneita; kaikkea mahdollista mitä perheet tarvitsivat. Kun perheet olivat saaneet tarvitsemansa, ylimääräisiä annettiin pois sosiaalitoimen kautta, osa myytiin kirpputorilla, jolloin rahat menivät perheiden hyväksi
- kolmena vuonna on jaettu EU-ruokakasseja. Ne on jaettu sosiaalisin perustein taloudellisesti vaikeuksissa oleville perheille ja yksinäisille.
90-luvun laman ja työttömyyden aiheuttamat taloudelliset ahdingot perheissä ovat tuottaneet ruoka-avun pyyntöjä, joihin olemme pystyneet vastaamaan. Samoin on muutamana vuonna pystytty antamaan joulutervehdyksinä pieniä lahjakortteja vaikeuksissa oleville perheille.
Jotta tällainen pieni vapaaehtoisjärjestön osasto pystyy toimimaan, siihen tarvitaan tietysti rahaa. Ei 90-lukukaan tuonut siihen poikkeusta. Järjestettiin erilaisia varainhankintatempauksia; toripäiviä ja myyjäisiä, arpajaisia, SPR-tuotteiden myyntiä ja tietysti vuodesta 1992 alkaen toiminut kirpputori, joka toimii myös vapaaehtoisvoimin, on ollut ensiarvoisen tärkeä toiminnan rahoittaja. Seurakunta antoi tilat osaston käyttöön vuoteen 2001 asti. Vuonna 2001 kirpputori muutti Haukiputaan keskustassa sijaitsevan Rabatin alakertaan ja toimi siellä vapaaehtoisten voimin ollen auki joka lauantai vuoden 2002 loppuun asti.
Yksi uusi suuntaus osaston toiminnalle alkoi joulukuussa 2002 tehdystä päätöksestä osallistua SPR:n Oulun piirin hallinnoimaan ja Pohjois-Pohjanmaan Työvoima- ja Elinkeinokeskuksen päärahoittamaan 3-vuotiseen Pointti-projektiin. Tuolloin ensiksikin kirpputori muuttui kierrätysmyymäläksi. Uudet toimitilat vuokrattiin Revontieltä. Myymälä, kahvio ja toimipiste olivat auki maanantaista lauantaihin. Projektin avulla osasto työllisti pitkään työttömänä olleita ja syrjäytymisvaarassa olleita henkilöitä kierrätysmyymälään mutta lauantaisin se hoitui edelleen vapaaehtoisvoimin.
Pointti -projektin avustuksella uudesta toimipisteestä käsin pystyttiin tarjoamaan myös muita palveluja. Vanhuksille ja ikäihmisille alettiin järjestämään viikottaisia säännöllisiä viriketoiminnan kerhoja yhteistyössä vanhustenhuoltoyhdistysten ja Haukiputaan kunnan kanssa. Yksinään kotona asuvien vanhusten pärjäämistä autetaan tarjoamalla kohtuuhintaista kotisiivousta.
Avoimen vapaaehtoistoiminnan kehittämistä osastossamme oli tuolloin tukemassa Raha-automaattiyhdistys. Toiminnot kasvoivat ja Revontien tilat jäivät heti pieneksi ja epäkäytännöllisiksi. Uusi muutto oli edessä jo syksyllä 2003 Kirkkotielle katutason tiloihin.
Punaisen Ristin paikallista avun tarvetta kartoitettiin. Haukiputaan osaston Pointti -toimipisteessä työllistetyt henkilöt toimivat erilaisissa tehtävissä. Erilaiset vanhustyön muodot; viriketoiminta, ulkoilutus-, asiointi-, saattaja- ja siivousapu sekä vanhusten päivätoiminta muodostivat pääosan. Olimme lukukauden myös lasten iltapäiväkerhon järjestäjänä. Henkilöitä on työllistetty moniin toimipistettä tukeviin tehtäviin kuten ompelijoiksi, leipureiksi, toimistotyöntekijöiksi, myyjiksi jopa puusepäksi. Toimipiste on tarjonnut työpaikan monelle työttömälle, työelämään tutustujalle sekä ollut maahanmuuttajille ja vajaakuntoisille työharjoittelupaikkana.
Pointti -projektin päättymisen jälkeen luonteva jatko oli osallistuminen 2005 vuoden syyskuun alusta käynnistyneeseen Tiimi -projektiin, joka myös oli SPR:n Oulun piirin hallinnoima ja Pohjois-Pohjanmaan Työvoima ja Elinkeinokeskuksen päärahoittama. Hankkeen tarkoitus oli edelleen työllistää mutta syventyä henkilökohtaisempaan mietiskelyyn kunkin työllistetyn elämäntilanteessa.
Nämä 2000-luvun uudet toiminnot ovat tuoneet osastomme toimintaa näkyvämmäksi niin paikkakunnalla kuin muuallakin Suomessa. Vuonna 2006 osastossamme toimii aktiivinen hallitus ja paljon vapaaehtoisia. Olemme mukana ensiavussa, vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa, ystävätoiminnassa ja paikkakunnan verenluovutustilaisuuksissa. Meillä on joukko lauantai-vapaaehtoisia kierrätysmyymälässä, osallistumme keräyksiin ja järjestämme paljon erilaisia tapahtumia, esim. perinteisen ikäihmisten retken maakuntaan, vapputorikahvilan, kahvikonsertin, vapaaehtoisten koulutus- ja virkistystapahtumia ym. ym. Pointti -toimipisteessä toimivat kerhot, kokoontumiset ja ensiapukoulutukset.
***********
Yli viidenkymmenen vuoden kuluessa osaston puheenjohtajat ovat vaihtuneet. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi - kuten jo alussa mainitsin - Alpo Väätäjä, hänen jälkeensä Lenna Pellikka. Seuraavina olivat Eino Poikela, Jenni Latola ja Kauko Koskela. Heidän jälkeensä puheenjohtajana ovat toimineet Eila Isohookana, Irene Nurmi, Maire Ulander sekä Tarja Arvola.
lähetä
tulosta