10. maaliskuuta 2010 klo 19.59, Anu Oikarinen

Terveisiä Haitista!

Anu Oikarinen Olen täällä Haitissa ensimmäisellä Suomen Punaisen Ristin ulkomaanavustustyön komennuksellani. Toimin sairaanhoitajana SPR:n perusterveydenhuollon liikkuvalla klinikalla. Tiimissämme on monikulttuurinen henkilöstö, meitä on Suomesta, Ruotsista, Ranskasta ja nyt uusimpana myös Qatarin Punaisesta Rististä. Klinikkamme kulkee autoilla, joten tavarat on pakattu neljään isoon kuljetuslaatikkoon jonka iltaisin pakkaamme seuraavaa päivää varten valmiiksi. Lähdemme matkaan mahdollisimman varhain aamulla ja tulemme takaisin aikaisin iltapäivällä, ennen pahinta auringon paahdetta. Toimimme tällä hetkellä neljässä eri pisteessä tarjoten lääkärin konsultaatioita, kätilön palveluja sekä yleisimpien lääkkeiden ilmaisjakelua ja hoitajan vastaanottoa. Pääpaikkamme on nimeltään La Piste. Se on yksi suurimmista leireistä jonne kodittomat ihmiset ovat muuttaneet asumaan. Eräiden arvioiden mukaan siellä asuu 25 000 ihmistä, mutta nämä arviot eivät ole tarkkoja koska ihmisten muuttoliike on jatkuvaa. Alue on urheilukenttä, jostain syystä olympiakyläksikin kutsuttu. Mitä lie suunnitelleet aikoinaan... :) Tarjoamme tuolle väestölle tällä hetkellä ainoan perusterveydenhuollon. Asiakkaina käy mm. erilaisista kiputiloista kärsiviä, raskaana olevia ja synnyttäneitä äitejä, ihmisiä joilla on tuoreita tai vanhoja haavoja, ihmisiä joiden krooniset sairaudet oireilevat syystä tai toisesta ja luonnollisesti katastrofin aiheuttamista psyykkisistä oireista kärsiviä. Meidän olisi tarkoitus pystyttää La Pisteen tulevaisuudessa pysyvämpi klinikka, jota paikalliset jäisivät sitten vuoden vaihteen jälkeen itse pyörittämään. Olemme palkanneet klinikkaamme jo kaksi paikallista hoitajaa ja yhden lääkärin ja koulutamme heitä työhön pikkuhiljaa. Lisää paikallista väkeä on koko ajan haussa, mutta ongelmaksi muodostuu monesti yhteisen kielen puute. Ranskaa täällä olisi hyvä osata. Olen muuten ollut melkoisessa kielikylvyssä täällä leirissä. On tullut opittua melko paljon pitkään unohduksissa olleita ranskaa ja ruotsia, perusasioita kreolista, hieman espanjaa, hieman italiaa sekä hieman arabiaa. Ämpäri vuotaa kyllä jo yli, en muista oppimiani asioita enää seuraavana päivänä. :)

Kuvassa Anu Oikarinen, kuvaaja Ahmed Salama

Kuumuus oli alkuun tukahduttava. Ei tuntunut kovin aseptiselta hoitaa haavoja hikeä valuvana. Tulkki joutui kerran assistentin hommiin, pyyhkimään hikeä otsalta. :) Nyt kuumuus on hieman helpottanut pilvien tulon myötä, tai sitten siihen on jo tottunut. Tulovaiheessa sairastin "lentokoneflunssan" useista lennoista ja lentokoneen ilmastoinnista johtuen sekä lievähkön mahataudin, kuten koko tiimimme. Muuten olen onneksi pysynyt terveenä. Yhtenä iltana moskiitot tosin kuppasivat jalkani rokkoisiksi, mutta siitäkin selvisin antibioottivoiteen turvin. Turvallisuusasiat ovat olleet täällä puheenaiheena varsinkin viimeisen viikon aikana. Tulevat sateetko alkavat tehdä ihmisistä levottomia...? Punainen Risti kuitenkin pitää huolta omistaan ja näissä asioissa ollaan ehdottomia; turvattomiin paikkoihin ei ole mitään asiaa.

Anu Oikarinen ja Paola Kuvassa vasemalla Anu Oikarinen ja oikealla Anun kollega Paola

Kaikkiaan voin todeta näin komennukseni puolen välin jälkeen että ensimmäiseksi komennukseksi tämä on ollut erittäin onnistunut kokemus. Ennen maahan saapumista kerkesin jännittää pieniä hetkiä. Tuolloin oli onneksi aina joku konkari toppuuttelemassa sanoen; "Siellä tehdään vaan sitten sitä työtä mitä pitää tehdä, ei sitä tarvitse jännittää". Ja niin se on ollut. Mitään alkushokkiakaan en koe olleen. Täällä nähdyt rauniot ja ihmiskohtalot ovat toki surullisia, mutta voivottelemalla en heitä pysty auttamaan vaan tarjoamalla omaa osaamistani heille. Paikalliset työntekijät, itsekin uhreina, ovatkin antaneet hyvää palautetta tiimillemme työstämme heidän maassaan. Tiimihenki on hyvä ja siihen onkin liittynyt rankin juttu tällä reissulla. Osa tiimistä on vaihtunut jo hiljalleen ja uusia ystäviä on ollut raskas hyvästellä.

Kuvassa vasemmalla Anu Oikarinen, kuvaaja Ahmed Salama

Vielä eräs asia jonka haluan jakaa erityisesti Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisten kanssa. Täällä avun ketjun toisessa päässä olen saanut tehdä työtä myös paikallisten vapaaehtoisten kanssa. Monet käymämme paikat ovat sellaisia joissa ensiapuryhmäläiset pitävät kuutena päivänä viikossa samanlaista ensiapuvastaanottoa kuin me monissa tapahtumissa Suomessa. Niinä päivinä kun me saavumme paikalle tekemään konsultaatioita, he auttavat minua haavanhoidoissa, oppien itse myös lisää. Haitin Punainen Risti auttaa muutenkin kaikin tavoin muiden maiden Punaisia Ristejä ja Punaisia Puolikuita avustustyössään. Täällä voi todella nähdä vapaaehtoistyön merkityksen tälle organisaatiolle! Siitä se lähtee että Suomessa rahat kerätään, siihen se päättyy että täällä apua annetaan! Muistakaa siis kuinka arvokasta työtä teette! :)

Aurinkoisin terveisin,
Anu Oikarinen
Ensiapupäivystäjä
Suomen Punaisen Ristin Jyväskylän osasto

7. maaliskuuta 2010 klo 21.38, Kristiina Alho

Moi.

Kuumuuteen ei oikein totu, nyt on kylläkin ollut pari päivää sateista, jopa viileää. Tänään taas paistaa. Me olemme itse asiassa urakkamme tehneet ja lähdemme huomen aamulla kohti Dominikaaneja. Sairaalassa menee ensi viikolla varmaankin rikki 10 000 potilaan raja ja leikkauksia on tehty 250. Uhkaavan sadekauden vuoksi sairaalatoimintaa tullaan supistamaan ja ehkä paikkaa vaihtamaan. Tuho on täällä suunnaton ja ihmiset asuvat edelleen teltoissa ja muissa kyhäelmissä. Sairaalassa on edelleen järistysten jäljiltä vammapotilaita, mutta on myös muita leikausia. Olen itse taas vaihteeksi lastenosastolla jossa töitä on tasaisesti. Gynekologillamme on ollut kiireitä, lisääntyvää porukkaa täällä tai sitten vain tulevat tänne kun saavat hoitoa. Tavalliset ihmiset ovat suurimmaksi osaksi hoidon ulottumattomissa. Täällä meitä on nyt minä, Mikkonen Ilkka, Oja Toni, Pykäläinen Eero ja Hämäläinen Tuomo, joten on Jyväskylä hyvin edustettuna. Orhosen Seijahan jo palasi kotiin. Eero Pykäläinen on täällä Shelter tiimin kanssa ja he etsivät kuumeisesti paikkaa jonne asettua. Heillä on varastoissa iso määrä telttoja ja muuta tarpeellista joka odottaa vain jakelua.

Sairaala on ihan hyvä ja toimiva, huolto pelaa hyvin. Tiedonkulku ontuu melko lailla sekä paikan päällä että Berliinin ja Helsingin välillä ja se aiheuttaa ehkä suurimman ongelmat. Itse asiassa meidän Camp Managerimme tajusi vasta pari päivää sitten että tämä on Saksalais - Suomalainen kenttäsairaala, eikä vai Saksalainen sairaala. No parempi myöhään jne. Kunhan palaamme, pidämme keväämmällä taas isomman tapahtuman kaikki yhdessä vaikkapa yliopistolla.

Voikaa hyvin siellä lumen keskellä ja hyvää risteilyä ja terveisiä tutuille

Kristiina Alho
Suomen Punaisen Ristin Jyväskylän osasto

Apuasi tarvitaan!

Lahjoita katastrofirahaston tilille numero 221918-68000

Tee lahjoitus verkossa

Lahjoita puhelimitse
0600 12220 (19,95 e / puh. + pvm)
0600 12210 (9,85 e / puh. + pvm)

Lisätietoa Haitin tilanteesta:

Suomen Punaisen Ristin sivuilla

Kansainvälisen Punaisen Ristin sivuilla