Julkaistu 19.7.2010 15:54
Muokattu 29.7.2010
13:22
Rouva Tsermaa on 47 vuoden ikäinen, ja yksin jurtassaan Mongoliassa. Aviomies on käymässä Tuvin piirikunnan keskuksessa. Todennäköisyys sille, että mies tulee kotiin umpihumalassa, ei valitettavasti ole kaukaa haettu. Monet viime vuosina kovia kokeneet mongolinaiset sanovat yleisesti, että heidän miehensä ovat joko töissä, humalassa, tai humalassa töissä. Kovin monella ei työtä ole.
Ihminen on jättänyt jälkensä mongoliarojen loputtomalta vaikuttavaan vapaaseen luontoon. Kaikkialla aroilla auringonpaiste heijastuu maahan heitetyistä tyhjistä viinapulloista. Yksi tai useampi kiiltää näkökentässä, vaikka minne menisi.
Rouva Tsermaa on hiljainen, kuten mongolinaiset yleensäkin vieraiden läsnä ollessa. Kaksi viidestä rouvan lapsesta on yliopistossa, kolme asuu piirikunnan keskukseen pystytetyssä paimentolaismajassa eli jurtassa kyetäkseen käymään koulua.
Aivan erityisen hiljainen rouva Tsermaa on siksi, että viime talvi vei perheeltä kaiken, mukaan lukien toivon tulevasta. Perheen karjasta on jäljellä kuusi vuohta ja neljä lammasta, mikä on mitättömän vähän. Perhe tarvitsee ainakin yhden eläimen saadakseen maitoa. Yksi tai kaksi kuukaudessa päätyy ruoaksi. Elämän mitta tässä teltassa on siis enimmillään muutaman kuukauden mittainen. Sen jälkeen jäljellä ei ole mitään.
Punainen Risti auttaa heikoimpia
Suomen Punainen Risti on käynnistänyt yhdessä Mongolian Punaisen Ristin kanssa runsaan 600 000 euron projektin, joka avustaa tuhatta kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa perhettä, karjanhoitoa vielä jatkavaa, perhettä. Lisäksi projektissa autetaan tuhatta perhettä, jotka kaiken menetettyään joutuvat muuttamaan asutuskeskusten jurttaslummeihin. Euroopan Unionin humanitaarisen avun toimisto ECHO tukee Punaisen Ristin työtä.
Mongoliassa on kuollut 8,5 miljoonaa eläintä ankaran ilmastojakson, niin kutsutun ”dzudin” ansiosta. Dzud on toistuva ilmastollinen ilmiö: useaa poikkeuksellisen kuivaa peräkkäistä kesää seuraavat poikkeuksellisen ankarat talvet.
Dzud vei noin viidenneksen koko maan karjasta, eikä yksilötasolla ole harvinaista, että perhe menetti todellakin kaiken. Tuoreimman YK-tilaston mukaan runsaat 43 000 paimentolaista on menettänyt kaikki eläimensä, ja lisäksi vajaat 164 000 on menettänyt vähintään puolet karjastaan.
Punaisen Ristin ja ECHO:n yhteisoperaation avulla varmistetaan mm. talviheinän saatavuus karjalle sekä parannetaan perheiden tietoja, taitoja ja kykyä selviytyä ankarista sääoloista. Samalla rohkaistaan perheitä muodostamaan keskinäiseen tukeen perustuvia ryhmiä sekä varastoidaan avustustarvikkeita tulevan talven varalle. Jurttaslummeissa perheitä autetaan mm. toimittamalla avustustarvikkeita ja antamalla apua sopeutumiseen. Perheiden henkinen selviytyminen on keskeisessä asemassa, koska muutto slummeihin merkitsee heille täydellistä irtautumista kaikesta aiemmin totutusta. Jurttaslummeihin muuttaville pyritään järjestämään myös tilapäistyötä.
Noin 180 000 paimentolaisperhettä, runsas puoli miljoonaa ihmistä, kamppailee parhaillaan selvitäkseen viime talven koettelemuksista. Kuiva kesä 2009 minimoi heinäsadon ja pohjusti talven tuhot. Jopa 50 miinusasteeseen yltäneet pakkaset yhdistettynä karjan rehun ja muun ravinnon vähyyteen johtivat täydelliseen joukkotuhoon.
Paljonko on kaikki?
Mongolian paimentolaiset päätyivät viime talvena niihin uutisiin, joissa ihmisten kerrotaan menettäneen kaiken. ”Kaikki” on suhteellisen käsite.
Mongolian oloissa kaiken menettäminen voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että talven kylmyys ja ankaruus tappaa perheen kolmekymmentä hevosta, kymmenen lehmää, 600 vuohta ja 300 lammasta. Tuhatpäinen karja ei ole Mongoliassa harvinaisuus, vaikka kertookin perheen vauraudesta.
Rahaksi muutettuna yllä olevan karjan menettäminen maksaisi arviolta runsaat 45 miljoonaa tugrigia, noin 25 000 euroa. Vuoden suomalaisen nettopalkan menetys olisi tietysti tavattoman paljon rahaa täälläkin, mutta ei nyt maailmanloppu kuitenkaan.
Mongoliassa 25 000 euroa tarkoittaa kahta pulloa halpaa vodkaa joka ikinen päivä sadan vuoden ajan. Se tarkoittaa polttopuita 50 vuodeksi, jos tuli palaa ympäri vuoden. Rahalla saa 70 000 kiloa jauhoja, tai 22 800 kiloa sokeria. Normaalia vanhuuseläkettä saisi tuolla summalla 47,5 vuoden ajan.
Mongoliassa sosiaalinen turvaverkko tarkoittaa sitä, minkä ympärilläsi näet. Paimentolaisperheiden jurttien väli voi arolla olla 50 – 150 kilometriä.
Täydentävät kysymykset juuttuvat kuivuvaan kurkkuun kun alkaa hahmottaa, mitä talven tuhot todellisuudessa perheen kohdalla tarkoittavat.
Rouva Tsermaa ei näe täydellisen pimeän aukon lisäksi edessään absoluuttisesti enää mitään. Kaikki elämän eväät ovat kadonneet. Vanhempien lasten yliopisto-opinnot loppuvat, koululaisille ei riitä ruokaa, ja koko elämäntapa aroilla on lopussa.
Perheellä on edessään muutto jonkin asutuskeskuksen laidalle. Maan pääkaupungin Ulaanbaatarin laidoille nousseissa jurttaslummeissa asuu jo ennestään kymmeniä tuhansia kaikkensa menettäneitä. Suurin osa heistä on polvillaan kymmenen vuotta sitten raivonneen edellisen dzud -talvikatastrofien aallon jäljiltä.
Vuosina 2001 – 2002 Ulaanbaatarin slummeihin muutti varovaisen arvion mukaan noin 50 000 uutta elinkeinonsa menettänyttä ihmistä. Tänä vuonna slummien ennustetaan paisuvan vähintäänkin 20 000 uudella onnettomalla asukkaalla.
Teksti ja kuvat: Pekka Reinikainen, Mongolia
Lue lisää Punaisen Ristin työstä Mongoliassa
Apuasi tarvitaan!
Avustustyömme rahallinen tukeminen on yksinkertainen ja tehokas tapa auttaa hädänalaisia ihmisiä kaukana ja lähellä.
Tee lahjoitus katastrofirahaston tilille numero 221918-68000
IBAN: FI06 2219 1800 0680 00, SWIFT/BIC: NDEAFIHH
Lahjoita netissä
lähetä
tulosta