Julkaistu 30.3.2010 16:21
Muokattu 26.4.2010
12:03
Ankarat sääolosuhteet piinaavat Mongoliaa. Maan paimentolaiset menettivät sydäntalvella parin viikon aikana 3,5 miljoonaa eläintä nälkään ja kylmyyteen.
– Jopa 4,5 miljoonaa laiduneläintä on kuollut ankarien pakkasten vuoksi. Kylmimmillään lämpötila laskee Mongoliassa -60 asteeseen, kertoo juuri Mongoliasta palannut Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Maija Fors.
– Miljoonat kuolleet eläimet merkitsevät käytännössä, että tuhannet perheet ovat menettäneet kaiken elinkeinonsa, Fors kuvaa.
Tähän mennessä noin 12 000 ihmiseltä eli 3 000 perhettä on kadonnut toimeentulo täydellisesti: he ovat menettäneet kaikki eläimensä. Kaikkiaan yli puoli miljoonaa ihmistä on kärsinyt eläinkuolemista.
Suomen Punainen Risti antaa katastrofirahastostaan 40 000 euroa ankarasta talvesta kärsivien mongolialaisten auttamiseksi. Lahjoitusvaroilla tullaan jakamaan Mongoliassa ruokaa ja avustustarvikkeita, kuten huopia ja lämpimiä vaatteita. Lisäksi avustusvaroilla järjestetään sosiaalista tukea mongolialaisille, jotka ovat menettäneet elinkeinonsa ankaran talven takia.
Elinkeinonsa menettäneillä ihmisillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin muuttaa maakuntien ja pääkaupungin Ulaanbaatarin jurttaslummeihin. Niissä asuuu edelleen tuhansia ihmisiä edellisen ankaran sääjakson ajalta, 2000-luvun vaihteesta. Työttömyys on slummeissa yleistä, vesi kannetaan Punaisen Ristin vesikioskeista, viemäröintiä tai sähköä ei ole.
Suomesta lähtevän avun turvin voidaan jakaa avustustarvikkeita 1800 jurttaslummissa asuvalle perheelle. Lisäksi 1600 perheelle järjestetään sosiaalista tukea, jota he tarvitsevat selvitäkseen elinkeinonsa menettäneenä uudessa ympäristössä.
Aiemmin tänä vuonna Suomen Punainen Risti lähetti Mongoliaan 15 tonnia talvivaatteita. Apu viedään perille yhdessä Mongolian Punaisen Ristin kanssa.
Hiljainen katastrofi tuhoaa uskon tulevaisuuteen
Ankarien sääolojen aiheuttajan nimi on ”Dzud”. Dzud on toistuva ilmastollinen ilmiö: useaa poikkeuksellisen kuivaa peräkkäistä kesää seuraavat poikkeuksellisen ankarat talvet. Kulunut talvi on iskenyt raskaalla kädellä yhdeksääntoista maan 21 provinssista. Lämpötila putosi monin paikoin jo viime vuoden marraskuussa miinus 50 asteeseen.
Dzudilla on kolme olomuotoa. ”Valkoinen Dzud” tarkoittaa poikkeuksellista lumitalvea, ”Jää-Dzud” peittää laidunmaat jään alle ja ”Musta Dzud” merkitsee karjan rehun loppumista kuivan kesän tuhoaman kasvukauden vuoksi. Pahimmillaan kaikki tyypit esiintyvät yhden talven aikana.
Dzud on tyypillinen ”hiljainen katastrofi” joka vaatii toimenpiteitä jatkuvasti, mutta nousee otsikoihin harvoin. Tämän talven katastrofin laajuus paljastuu kokonaisuudessaan vasta kesällä. Karjakuolemat jatkuvat aina siihen asti, kun maaperä tuottaa uutta syötävää.– Taloudellisten ongelmien lisäksi Dzud tuhoaa tuhansien uskon tulevaisuuteen. Monet ovat kokemansa näköalattomuuden vuoksi päätyneet jopa itsemurhiin, kertoo Suomen Punaisen Ristin hankintakoordinaattori Kirsi Pohjola, joka palasi vastikään Mongoliasta organisoimasta Dzud-avun logistiikkaa.
– Paimentolaisuus on mongoli-identiteetin ytimessä. Elinkeinon ja elämäntavan luonnonvoimien edessä kärsimä tappio vaikuttaa henkisellä tasolla koko kansakuntaan, Pohjola kuvailee.
Punainen Risti auttaa hädänalaisimpia
Mongolian Punainen Risti on jo syksystä alkaen tehnyt työtä vaikean talven aiheuttamien ongelmien lievittämiseksi. Työ sääolon kanssa selviämiseksi on Mongolian Punaiselle Ristille jokavuotista, ja kansainvälistä apua tarvitaan maassa vain poikkeuksellisen pahoina vuosina.
Mongolian Punainen Risti keskittyy avustustyössään kahdeksaan vaikeimmin kärsineeseen provinssiin, ja niissäkin kaikkein haavoittuvimpiin, etäisimpiin ja unohdetuimpiin yhteisöihin.
– Punainen Risti kantaa vastuun kaikkein vaikeimmin saavutettavilla alueilla juuri siksi, että järjestö on sielläkin pysyvästi läsnä, tuntee tarpeet ja omaa resurssit löytää ja tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, Kirsi Pohjola sanoo.
Logistisesti Mongolia on haasteellinen paikka toimia, koska maa on hyvin harvaan asuttu ja tiestö lähes olematon.
– Matka vaikkapa Ulaanbaatarista Zvhanin piirin pääkaupunkiin on 1.150 km. Avustuskuorman meno perille kestää seitsemän päivää, koska lumi on monin paikoin tukkinut tien ja pakkasta on lähemmäs 40 astetta. Jotta apu pääsee piirikunnan pääkaupungista perille lumisilla ja kylmillä vuorilla kyyhöttäville avunsaajille kuluu aikaa vielä useita päiviä, Pohjola kertoo.
Dzud ajaa paimentolaiset kaupunkeihin
Dzudin vaikutus Mongolian kaupungistumiseen on dramaattinen. Toimeentulomahdollisuutensa menettäneet paimentolaisperheet hakeutuvat työn toivossa suurimpiin asutuskeskuksiin, erityisesti maan pääkaupunkiin Ulaanbaatariin. Maan noin 2,7 miljoonasta asukkaasta kuusi kymmenestä elää asutuskeskuksissa. Ulaanbaatarissa asukkaita on virallisesti noin miljoona, epävirallisesti vielä tätäkin enemmän.
Vain noin kolmannes Ulaanbaatarin asukkaista asuu rakennetuissa taloissa. Kaupungin ”lähiöt” ovat nousseet ajoittaisen ikiroudan alueelle, jossa perinteinen jurttamaja on ylivoimaisesti yleisin asumismuoto.
Dzud-vuosien ansiosta suurin osa esikaupungiksi luokiteltavista alueista on muodostunut toimeentulonsa menettäneiden paimentolaisperheiden jurttaslummeiksi. Vuosina 1999–2003, edellisen vaikean Dzud-kauden aikana, 10 000 paimentolaisperhettä menetti karjansa. Työttömistä entisistä paimentolaisista on maan mittasuhteet huomioiden sukeutunut vaikea sosiaalinen ongelma. UNICEF on ennustanut Ulaanbaatarin saavan tämän talven jäljiltä noin 20 000 uutta asukasta jurttaslummeihinsa.
Suomen Punainen Risti tukee Euroopan yhteisön Europe Aid’in avustuksen turvin Mongolian Punaisen Ristin yhteisöpohjaista sosiaalihuolto-ohjelmaa. Ohjelman puitteissa toimii tällä hetkellä 17 sosiaalikeskusta, painopisteenä Ulaanbaatarin jurttaslummit. Noin 29 000 avuntarvitsijaa on saanut sosiaalikeskuksista apua.
Sosiaalihuolto-ohjelman avunsaajat ovat merkittävältä osin peruja vuosien 1999–2003 Dzudista. Silloin suuri määrä ihmisiä tuli pääkaupunkiin. He eivät vieläkään ole oikeutettuja rekisteröitymään kaupungin asukkaiksi, ja elävät näin ilman yhteiskunnan tukea tai mahdollisuutta löytää töitä. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka pitkävaikutteinen ongelma Dzud on.
Teksti: Pekka Reinikainen ja Taina Keinänen
Kuvat: Solongo Khurelbaatar (IFRC)
Lue lisää siitä, miten Suomen Punainen Risti auttaa Mongoliassa.
lähetä
tulosta