Julkaistu 11.10.2010 12:28
Muokattu 11.10.2010
14:50
Mikä saa suomalaisen lääkärin tai sairaanhoitajan lähtemään kerta toisensa jälkeen auttajaksi kuoleman kentille? Mikä vetää näihin henkisestikin raskaisiin olosuhteisiin? Voiko auttamisen haluun jäädä koukkuun?
Toimittaja Rauli Virtanen on kirjoittanut kirjan Suomen Punaisen Ristin vuosikymmeniä jatkuneesta avustustyöstä eri puolilla maailmaa. Kirjassa Hiljaiset auttajat – suomalaista katastrofityötä Turkin sodasta Haitiin suomalaiset Punaisen Ristin avustustyöntekijät kertovat, millaista on ollut kohdata sotien, nälänhädän ja luonnonmullistusten aiheuttama täydellinen tuho avun kohteissa: Biafrassa, Etiopiassa, Somaliassa, Afganistanissa, Lähi-idässä, tsunamin jälkeisessä Aasiassa, Haitissa.
Miksi Virtanen valitsi avustustyöntekijät kirjan aiheeksi?
- Aihe oli kypsynyt jo vuosien saatossa, kun olin seurannut avustustyöntekijöiden toimintaa eri puolilla maailmaa. Olin tehnyt lyhyempiä juttuja lehtiin ja jonkin verran televisioonkin, mutta en mitään pidempää tekstiä, Virtanen kertoo.
Virtanen on seurannut avustustyötä toimittajan roolissa kymmenillä kriisialueilla lähes neljän vuosikymmenen ajan.
- Jos joku ihmistyyppi ansaitsee tällaisen huomionosoituksen, ne ovat avustustyöntekijät, hän toteaa.
Kirja on ajankohtainen myös siksi, että vuonna 2010 tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Suomen Punainen Risti ryhtyi kouluttamaan avustustyöntekijöitä.
Unkarin kansannoususta tähän päivään
Tammikuun 12. päivä maa järisi Haitissa jättäen jälkeensä lähes totaalisen tuhon. Pääkaupunki Port-au-Princen rakennuksista yli puolet tuhoutui ja yli 200 000 ihmistä kuoli. Vain kaksi päivää myöhemmin ensimmäinen Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä oli matkalla Haitiin.
Haitiin lähti myös Rauli Virtanen. Kirjan ensimmäiset viisikymmentä sivua käsittelevätkin Haitia sen ajankohtaisuuden vuoksi. Se on myös ollut Suomen Punaisen Ristin historian suurin yhdessä maassa tapahtunut avustusoperaatio.
- Valitsin haastateltaviksi sekä konkareita että ensikertalaisia; lääkäreitä, hoitajia ja teknikoita, Virtanen kertoo.
Haitin jälkeen kirja palaa ajassa taaksepäin aina vuoden 1956 Unkarin kansannousuun ja pakolaisleireille lähteneisiin Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöihin. Läpi käydään tapahtumia ja tragedioita vuoden 1968 Biafrasta tähän päivään, kaiken keskellä olleiden työntekijöiden silmin.
Kirjaa varten Virtanen on haastatellut kymmeniä avustustyöntekijöitä, jotka avasivat Virtaselle myös omat valokuva-albuminsa. Historiallista osuutta varten hän on hyödyntänyt myös muita lähteitä. Ison kiitoksen Virtanen osoittaa edesmenneelle Suomen Punaisen Ristin apulaispääsihteerille, kansainvälisen avun veteraanille ja historioitsijalle Gunnar Rosénille.
Kurkistus auttajan persoonaan
Kirjan viimeinen luku on Virtasen mielestä yksi kaikkein kiinnostavimmista. Se yrittää avata avustustyöntekijöiden persoonaa: millaiset ihmiset lähtevät avustustyöhön, ja mikä saa läh-temään yhä uudelleen, vaikka kokemukset ovat välillä rankkoja ja traumaattisiakin. Luku pohtii myös, voiko avustustyöhön jäädä koukkuun.
- Mediassa tätä puolta on käsitelty harvoin. Oli hienoa, kuinka avoimesti avustustyössä olleet jakoivat näitä tuntojaan.
Alun innokkuuden jälkeen useaa avustustyöntekijää kohtaa turhautuminen. Potilaita kuolee, vaikka paikalle on lähdetty auttamaan.
- Sen jälkeen iskee realismi: kun pystyy pelastamaan yhdenkin hengen, se on hienoa.
Kirjaa tehdessä arvostus ja kunnioitus avustustyöntekijöitä kohtaan Virtasen mukaan vain vahvistui.
- Aika pyyteettömästi siellä ollaan liikkeellä. Monet ovat vaatimattomuuttaan sitä mieltä, että he eivät halua olla sankareita. Arjen sankareita ovat heidän mielestään ne, jotka selviytyvät kriisin keskellä. Avustustyöntekijät myös painottivat, että paikalliset työntekijät eivät koskaan saa tarpeeksi kiitosta. Esimerkiksi Haitissa he tulevat iloisina töihin, vaikka ovat menettäneet kotinsa.
Entä mikä on se asia, joka saa avustustyöntekijän lähtemään matkaan yhä uudestaan?
- Kuten yksi avustustyöntekijöistä sanoi, ei hän kestäisi katsoa itseään peilistä, jos ei lähtisi, koska on lääkäri ja hänellä on jo kokemusta avustustyöstä. Velvollisuudentunto ja auttamisen halu vievät maailmalle.
Avustajareserviin tarvitaan monipuolisia osaajia
Suomi on katastrofiavun ykkösmaa. Suomen Punainen Risti kouluttaa kansallisista Punaisista Risteistä eniten avustustyöntekijöitä maailmassa, kertoo Suomen Punaisen Ristin kansainvä-lisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi.
Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä työskentelee maailmalla vuosittain yleensä noin 150. Tämä vuosi on kuitenkin ollut kaikkien aikojen ennätysvuosi: maailmalla on ollut avus-tustyöntekijöitä noin 250 eri tehtävissä.
- Noin puolet heistä on ollut Haitissa, Löövi summaa.
Syyskuussa maailmalla oli 77 Suomen Punaisen Ristin työntekijää. Heistä 13 oli edelleen maanjäristyksestä toipuvassa Haitissa, 11 heinäkuusta asti tulvien keskellä kamppailleessa Pakistanissa. Mosambikissa työskenteli neljä avustustyöntekijää. Yksittäisiä avustustyöntekijöitä on jatkuvasti eri puolilla maailmaa, tällä hetkellä noin 30 maassa.
Suomen Punainen Risti järjestää vuosittain kaksi englanninkielistä avustustyön peruskurssia eli kouluttaa 50–60 uutta avustustyöntekijää vuodessa. Kursseille haetaan Suomen Punaisen Ris-tin verkkosivujen kautta.
- Haemme ihmisiä, jotka ovat monipuolisia ja osaavat toimia kansainvälisessä ympäristössä ja erilaisissa toimintakulttuureissa. Tarvitsemme etenkin projekti- ja taloushallinnon osaajia, vesi- ja sanitaatio- sekä logistiikkaosaajia. Jatkuvasti tarvitaan myös lääkintä- ja hoitoalan ihmisiä, Löövi vinkkaa.
Rauli Virtasen Hiljaiset auttajat –kirjan voit tilata Suomen Punaisen Ristin verkkokaupasta. Tilaamalla kirjan verkkokaupastamme tuet Suomen Punaisen Ristin toimintaa.
Lisätietoa Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijäkursseista löydät täältä.
lähetä
tulosta