Julkaistu 13.4.2010 9:54
Muokattu 13.4.2010
14:55
Punainen Risti luovutti Chilen Pitrufguénissa sijaitsevan kenttäsairaalan paikallisille ammattilaisille noin viikko sitten. Potilaita virtaa tasaisesti sairaalan toimenpidehuoneisiin ja leikkaussali on juuri avattu. Chileläinen sairaalahenkilökunta on kiitollinen lahjoituksista, jotka helpottavat koko alueen sairaanhoitotilannetta.
Kello on puoli kymmenen aamulla. Ilma on syksyisen kylmää ja kosteaa. Pitrufguénin vanhassa sairaalarakennuksessa käytävät ovat täynnä odottavia ihmisiä. Sairaalan vanha puoli rakennettiin vuonna 1964, neljä vuotta tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Vuoden 1960 järistys vaati yli 2000 ihmisen hengen. 50 vuotta myöhemmin, 27.2.2010, maa järisi uudelleen vakavin seurauksin. Noin 500 ihmistä kuoli ja sadattuhannet menettivät kotinsa yhdessä nykyajan voimakkaimmista maanjäristyksistä.
Pitrufguén sijaitsee 30 kilometriä Temucosta etelään, 700 kilometriä pääkaupunki Santiagosta. Kaupunki selvisi järistyksestä melko hyvin, sillä järistyksen keskus sijaitsi 400 kilometriä kaupungista pohjoiseen. Siitä huolimatta järistys mullisti paljon, etenkin sairaanhoidossa. Useat sairaalat saivat niin pahoja vaurioita, että ne ovat joutuneet sulkemaan ovensa potilailta.
Pitrufguénin sairaalan pihalla käy kiivas kuhina. Rakennustyöntekijät valavat betonia ja pystyttävät lastulevyseiniä. Kauempana takana kohoavat suuret, valkoiset teltat, jotka täyttävät koko sairaala-alueen. Teltat ja niiden sisällä olevat varusteet muodostavat kenttäsairaalan, jonka Suomen, Norjan ja Kanadan Punaiset Ristit ovat lahjoittaneet. Suomen Punaisen Ristin lahjoitukset on toimitettu Chileen ulkoministeriön tuella.
Sairaala jätettiin paikallisten ammattilaisten haltuun huhtikuun alussa. Sairaalan rakennukseen ja paikallisten työntekijöiden koulutukseen osallistuneet suomalaiset avustustyöntekijät ovat jo palanneet Suomeen.
Suurimmassa teltassa sijaitsevat toimenpidehuoneet, joissa työskentelee myös lähihoitaja Karolina Muñoz. On hänen toinen työpäivänsä Pitrufguénissa. Ennen maanjäristystä hän työskenteli Temucon keskussairaalassa, jossa moni osasto jouduttiin sulkemaan maanjäristyksen jälkeen – niin myös Muñozin osasto. Nyt viranomaiset miettivät, tulisiko koko pahoin tuhoutunut sairaala purkaa.
Hämähäkinpisto
Päivän ensimmäinen potilas on Elda Coña Venegas, jota myrkyllinen hämähäkki pisti jalkaan kolme viikkoa sitten. Eldan sääri on turvonnut, iho hilseilee ja pistokohta näkyy selvästi. Hän tulee näyttämään jalkaa sairaalaan jo viidettä kertaa.
– Minulle on tehty sydänleikkaus ja syön verenohennuslääkkeitä. Sen takia kestää niin kauan, että jalka paranee. Olen saanut täällä todella hyvää, nopeaa ja mukavaa hoitoa, Elda kertoo.
Karolina puhdistaa haavan, poistaa kuolleen ihon ja laittaa haavan päälle puhtaan sidoksen. Maanjäristyksen sattuessa kello 3.34 yöllä, Elda oli kotona miehensä ja kahden lapsensa kanssa.
- Heräsin ja jouduin paniikkiin. Mieheni yritti rauhoitella minua ja vanhinta lastamme. Samanaikaisesti viisivuotias lapsemme nukkui, eikä huomannut mitään. Voitko kuvitella?
Myös Susana Penailillo Inalafsin lapset nukkuivat koko järistyksen ajan. Susana odottaa sairaalassa rokotusta, samalla kun tytär Catalina Cicarelli Penailillo (2) juoksee ympäri telttaa ja leikkii kuurupiiloa sermien takana.
– En puhu järistyksestä lasteni kanssa. Hehän nukkuivat, enkä halua pelotella heitä turhan takia. En usko, että tämän alueen lapset pelästyivät järistystä. Suurin osa on tottunut siihen, että maa järisee.
Susana asuu perheineen maaseudulla, 12 kilometriä Pitrufguénista etelään.
- Maanjäristyksen jälkeen meillä ei ollut lainkaan sähköä tai vettä, koska kylän pumppu toimi dieselillä. Pahinta maanjäristyksen jälkeen oli kuitenkin tiedon puute. Täällä liikkui esimerkiksi huhu, että ruoka loppuisi ja ihmiset alkoivat hamstrata ruokaa. Minäkin pelkäsin, että ruoka loppuisi.
Lisää tietoa katastrofeista
Pitrufguénissa suurin osa ihmisistä on jo voinut palata arkiseen aherrukseensa. Susana Penailillo Inalafin kotona on kuitenkin tapahtunut suuria muutoksia.
– Nyt minun perheeni on varautunut paremmin katastrofeihin. Meillä on vettä ja ruokaa varastossa muutaman päivän tarpeiksi. Myös yhteiskunnassa on nyt enemmän empatiaa - ihmiset ajattelevat, miltä niistä ihmisistä tuntuu, jotka menettivät maanjäristyksessä paljon. Voin tuntea saman pelon kuin he, Susana sanoo.
Sairaalan johtaja Vladimir Yuñez kurkkaa sisään. Hän on matkalla naapuritelttaan, jossa leikkaussali avautuu muutaman päivän kuluttua. Kun koko sairaala on käytössä, tehdään siellä seitsemän leikkausta päivässä. Toisessa teltassa sijaitsevalla vuodeosastolla on tilaa 50 potilaalle. Paikkoja tarvitaan. Talvi on tulossa pian ja Vladimir arvelee, että alue tulee kärsimään pahoin sekä H1N1-influenssasta että tavallisesta talvi-influenssasta.
Vladimir on silminnähden vaikuttunut kenttäsairaalasta.
- Kokonaisuus on uskomaton. Kaikkea on ja kaikki on ajateltu loppuun asti. Sairaalan varusteissa on mukana jopa kyniä.
Kenttäsairaala tulee toimimaan ainakin tämän vuoden joulukuuhun saakka. Tavoitteena on, että siihen mennessä alueen sairaala toimii jo niin hyvin, että kenttäsairaala voi lopettaa toimintansa. Silloin teltat puretaan ja kaikki tavarat pakataan varastoon, jotta sairaalaa voidaan käyttää myöhemmin Chilessä tapahtuvien katastrofien – esimerkiksi tulivuorenpurkausten jälkeen.
Jos kenttäsairaala ei olisi täällä, miltä tilanne näyttäisi?
- Meidän olisi pakko lähettää erittäin sairaita ja leikkaushoitoa vaativia potilaita kauas saamaan hoitoa. Pahimmillaan he joutuisivat menemään Puerto Monttiin saakka. Sinne on 400 kilometriä matkaa. Joutuisimme lykkäämään leikkauksia, eivätkä kaikki apua tarvitsevat ihmiset saisi hoitoa. Tilanne olisi paljon vaikeampi, Vladimir kertoo.
Apuasi tarvitaan!
Chilen maanjäristyksen uhrien auttamiseen voi lahjoittaa rahaa puhelimitse 0600 414141 (puhelun hinta 20 € + pvm), lahjoittaa netissä osoitteessa www.lahjoita.fi. tai katastrofirahaston tilille numero 221918-68000.
Lue lisää Chilen tilanteesta kansainvälisen Punaisen Ristin sivuilta
Teksti: Lina Laurent
Kuvat: Nicolás Wormull

