Julkaistu 18.10.2010 10:18
Muokattu 1.11.2010 16:26

´

Janakkalan kunnanvaltuusto teki viime joulukuussa päätöksen, että kunta ottaa jatkossa vastaan 10–15 pakolaista vuosittain. Syyskuun puolivälissä saapuivat ensimmäiset pakolaiset, kaksi kongolaista perhettä, uuteen kotiinsa Hämeen sydämeen.

– Janakkala on pieni kunta, mutta täällä halutaan tehdä, mitä pystytään. Kunta haluaa osaltaan kantaa humanitaarista vastuuta. Vaikka voidaan ottaa vain pari perhettä vuodessa, niin tehdään ainakin se, sanovat maahanmuuttotyön koordinaattori Pirkko Raunisto ja maahanmuuttajien ohjaaja Andy Koski-Semmens.

Nyt saapuneissa kongolaisperheissä on jäseniä yhteensä 13. Lapsia on 9, joista kolme aloitti juuri koulun. Tie Ruandan pakolaisleiriltä Suomeen on ollut pitkä. Raunisto kertoo, että toinen perheistä oli asunut leirillä vuodesta 1996 saakka.

Ensimmäisen saapuneet kongolaiset tulivat Janakkalaan kiintiöpakolaisina, mutta Raunisto ei halua, että kiintiöpakolaisuutta korostetaan. Yhtä lailla oleskeluluvan saaneet, turvapaikanhakijoina Suomeen alun perin tulleet otetaan vastaan.

– Janakkalaan periaatteessa voi tulla koska tahansa, jos löytää asunnon ja on oleskelupa, sanoo Raunisto.

Aktiivista valmistautumista

Kongolaisten tuloon valmistauduttiin Janakkalassa aktiivisesti. Tässä auttoi Suomen Punaisen Ristin Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen piirien yhteinen SPIRIT-hanke, ja puuhamiehenä toiminut hanketyöntekijä Miska Keskinen. SPIRIT-hankkeen tavoitteena on edistää suvaitsevaa ja keskustelevaa asenneilmapiiriä ja tukea pakolaisten vastaanottoa sekä kotoutumista.

Janakkalalaisille järjestettiin perehdytystä maahanmuutto- ja pakolaisasioissa ja maahanmuuttajien kohtaamisessa. Mukana olivat aktiivisesti Hämeenlinnassa asuvat kongolaiset Astride ja Vital, jotka ovat tulleet Suomeen pakolaisina kaksi ja puoli vuotta sitten ja puhuvat jo suomea.

– Astride oli mukana alakoululla, jossa kaikille oppilaille kerrottiin tulevista kongolaisoppilaista ja he saivat kysellä Kongosta, kulttuurista, eläimistä ja niin edelleen, kuvailee Keskinen.

Lisäksi Astride ja Vital ovat olleet tukihenkilöinä nyt saapuneille kongolaisperheille.

– Moni kaipaa omankielistä ja -kulttuurista seuraa. Yhteydet Hämeenlinnaan, jonne on otettu pakolaisia kauemmin, auttavat tässä, kertoo Raunisto.

Janakkalassa järjestettiin myös koulutusta kunnan työntekijöille, ja kuntalaisille oli avoin tilaisuus, jossa oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Keskinen huomauttaa, että tilaisuudessa oli mukana myös kunnanvaltuutettuja, mikä oli hienoa ja positiivinen viesti.

– Janakkalassa on hyvä asenne. Siellä ollaan oltu avoimia koulutuksille ja perehdytyksille ja eri ammattiryhmät ovat tulleet mukaan omasta näkökulmastaan, kehuu Keskinen.

 Tyytyväisyys on molemminpuolista.

– Nyt voisi kiittää SPRIRIT-hanketta. Se on ollut hieno juttu ja auttanut meitä suunnattoman paljon. Olemme myös saaneet asukkailta hyvää palautetta, sanoo Raunisto.
Järjestöt mukana vastaanotossa

Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosastot ovat olleet aktiivisesti tukemassa kongolaisperheitä. SPR:n Janakkalan osaston aktiivit pistivät tohinaksi, kun selvisi, että kongolaiset tulevatkin aiemmin, kuin oli odotettu.

– Maanantaina saatiin asuntojen avaimet, kun perheet keskiviikkona saapuivat Helsinkiin, kertoo Elvi Sirén.

Sirén ja Jussi Siira olivat yhdessä hankkimassa kalusteita ja muita tarpeellisia kodintarvikkeita ja kuljettamassa niitä asuntoihin. Sirén kertoo, että kongolaisperheiden tulopäivänä he kävivät kaupassa ja veivät asuntoon päivän ruokatarpeet. Lisäksi toiseen asuntoon vietiin vielä pöytä ja tuoleja ja asennettiin molempiin koteihin lamppuja.

– Kun perheet keskiviikko-iltana tulivat, niin Sari Mella-Aho Mannerheimin lastensuojeluliitosta oli toisessa asunnossa vastassa ja minä olin toisessa, kertoo Sirén.

Rohkaiseva esimerkki muille kunnille

Asumisapua on jatkettu saapumisen jälkeen ja sopeutumista arkeen tuettu. Sirén on vieraillut perheen luona usein ja käynyt muun muassa läpi pesukoneen toimintaa ja ripustanut yhdessä perheen kanssa verhoja ikkunoihin.

– Saapumisen jälkeinen perjantai oli mielenkiintoinen päivä. Silloin haettiin kaikille säähän sopivat vaatekerrat päälle SPR:n kirpputorilta. Neljä tuntia etsittiin ja puettiin yksi kerrallaan, nauraa Sirén, joka toimii myös osaston kirpputorivastaavana.

Sirén ja Siira toteavat, että näyttäisi siltä, että perheet ovat päässeet hyvin sopeutumisen alkuun. Sirén toivoo, että perheet alkaisivat käydä SPR:n kirpputorilla ja juttutuvassa asiakkaina. Myös ystävätoimintaa on mietitty.

Keskinen tuo esiin koulutuksen tärkeyden myös Punaisen Ristin sisällä. Lisäksi hän korostaa yhteistyön merkitystä. Esimerkiksi Turun ympärillä sijaitsevat pienet kunnat Naantali, Raisio, Kaarina ja Lieto ovat aloittaneet pakolaisten vastaanoton ja palkanneet yhden yhteisen kotoutumistoiminnan työntekijän.

– Toivottavasti hyvät esimerkit rohkaisevat muitakin kuntia ottamaan vastaan pakolaisia, koska paikoista on pulaa, toivoo Keskinen.

Suomessa on vastaanottokeskuksissa paljon oleskeluluvan saaneita, joilla ei ole kuntapaikkaa. Lisäksi maailman pakolaisleireillä on useita satoja Suomen kiintiöön valittuja ihmisiä, jotka eivät ole saaneet Suomesta kuntapaikkaa, ja siten matka leiriltä ei ole voinut alkaa.

Teksti ja kuvat: Kirsi Koivuporras