Tosihauskaa, sanoo Joanna Gustafsson, joka vetää Ahvenanmaalla Reddie Kids –kerhoa osana opintojaan Ahvenanmaan ammattikoulussa yhteiskuntatieteiden ja sosiaalialan linjalla.
- Minä! Minä!
Kädet kohoavat ylös, nuorten kerholaisten innostuksesta ei voi erehtyä. Tosijännää on asettaa mukatiedoton kaveri kylkiasentoon!
- Ajatuksena on, että lapset opettelevat samoja asioita kuin muutkin Punaisessa Ristissä, mutta
ikään sovellettuna ja leikillä höystettynä, sanoo Mari Wickström, jonka aloitteesta Reddie Kids –kerhoille alettiin kouluttaa vetäjiä.
Ensin nuoret oppivat tuntemaan Punaista Ristiä ja sitten he opettavat tietonsa lapsille.
- Tavallaan me lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Saamme mukaan uusia nuoria, jotka voivat myöhemmin jatkaa toimintaansa osastossa. Samalla saamme mukaan lapsia, joiden mielenkiinto toimintaa kohtaan toivottavasti herää. Ellei muuta, ainakin kerho lisää Punaisen Ristin näkyvyyttä nuorten parissa.
Valinnainen kurssi
- Yhteistyö koulujen kanssa on onnistunut. Kun saimme koulutuksen ja kerhon vetämisen valinnaiseksi kurssiksi lukioasteella, se tuntuu napakympiltä. Idea toimii uskomattoman hyvin. Kaikilla lukioasteen kouluilla on valinnaisia kursseja eikä meidän näin ollen tarvitse taistella nuorten kalliista vapaa-ajasta.
Kurssi on valinnainen oppilaiden toisena opiskeluvuotena.
- Se on hyvä, koska kerhon vetäjä on koulussa vielä kolmantena vuotena, hän voi tukea ja innostaa uusia vetäjiä.
Kysyntää on
Ensi vuonna kerhotoimintaa laajennetaan.
- Kaikki Reddie Kids –kerhot tulivat heti täyteen. Parikymmentä lasta jäi jopa jonoon odottamaan vuoroaan. Ikävää että niin moni ei mahtunut mukaan, mutta toisaalta on tosi hauskaa, että kerhosta tuli heti näin suosittu.
- Ensi vuonna laajennamme yhteistyötä koulujen kanssa. Toivomme voivamme houkutella yhä useampia nuoria kouluttautumaan Reddie Kids –vetäjiksi. Mielellään ottaisimme poikiakin mukaan, Mari Wickström sanoo.
Joanna Gustafsson on yksi seitsemästä koulutetusta nuoresta. Innostus heräsi, kun hän oli harjoittelijana Punaisessa Ristissä.
- Minusta tuntui heti, että haluan tavalla tai toisella jatkaa toimintaa Punaisessa Ristissä. Toisaalta koulussa on aika tiukkaa ja on hienoa, että voimme vetää kerhoa osana koulunkäyntiä.
- En ole koskaan aikaisemmin vetänyt lastenryhmää, mutta lasten kanssa on tosiaan hauska olla.
Yksi yksi kaksi
Lapset kokoontuvat seitsemän kertaa syksyllä ja seitsemän kertaa keväällä. Joka tapaamisella on oma teemansa. Tällä kerralla teemana on ensiapu.
"Ett ett två, lätt att slå", kuuluu Joanna Gustafssonin kirkas ääni ja lapset kertaavat innokkaasti perässä. Kaikki ymmärtävät, miten tärkeätä on osasta näppäillä oikeat numerot ja soittaa hälytyskeskukseen, jos jotain haaveria sattuu.
Seuraavaksi Joanna näyttää, miten tajuton asetetaan kylkiasentoon.
- Se on hauskaa, mutta minun pitää kyllä harjoitella lisää, sanoo Hampus, joka toki onnistuu pelastamaan toverinsa Antonin hengen.
Joanna sanoo, että on hyvä tarkistaa tajuttoman suu, ettei se ole oksennusta täynnä. Oksennus pitäisi saada pois. Tämä oppi ei kovasti innosta.
- Se kuulostaa vähän ällöttävältä, Emilia sanoo, mutta lisää kyllä tekevänsä tarvittaessa senkin.
- Kaikkein hauskinta on leikkiä, hän sanoo ja juoksee iloisena kohti toisia lapsia, jotka ovat jo alkaneet leikkiä laastarihippaa.
Opettavainen ilta päättyy hiljaisuuteen, lepoon ja rauhalliseen musiikkihetkeen.
Kuvatekstit:
Reddie Kids –kerholaisten mielestä on tärkeätä, että uskaltaa auttaa.
Joanna näyttää, miten tajuton laitetaan kylkiasentoon.
Hampus kääntää Antonin kylkiasentoon, mutta arvelee tarvitsevansa vielä lisäharjoitusta, ettei oppi unohdu.
Kerhorauhan vuoksi tarvitaan säännöt. Säännöistä päätetään yhdessä ja sitten jokainen allekirjoittaa ne.
Teksti ja kuvat: Lina Antman
Käännös: Sirkka Tilus
lähetä
tulosta