Puoli yhdeltä lauantain vastaisena yönä 10. lokakuuta Punaisen Ristin ensihuollon hälytysryhmä sai hälytyksen. Naantalissa paloi talo, jossa nuoret olivat viettäneet iltaa. Menehtyneitä ja loukkaantuneita oli useita. Kymmeniä vapaaehtoisia lähti vuorottelemaan apuun. Yksi heistä oli Virpi Laine, kotimaan avun yhdyshenkilö Nousiaisista.
- Kuulin tulipalosta yhden aikaan yöllä. Olin ensiapuleirillä Naantalissa. Meitä oli vajaa parikymmentä paikalla. Puolet meistä lähti heti lauantaina apuun. Lyhensimme leiriä ja lähdimme loputkin tapahtumapaikalle sunnuntaiaamuna. Sitä vartenhan me harjoittelemme ja olemme olemassa, että autamme tarvittaessa, Virpi Laine kertoo.
Vapaaehtoisia oli auttamassa palopaikalla, nuorisotalolla, seurakuntakeskuksessa, kaduilla. Virpi oli iltaan asti palopaikalla.
- Meidän tehtävänä oli olla läsnä, valmiina tukemaan ja keskustelemaan. Nuoret tulivat paikalle pieninä joukkoina. He jättivät kynttilänsä ja lähtivät pian pois. He olivat toinen toisensa tukena. Me otimme katsekontaktia ilmaistaksemme, että olemme valmiita keskustelemaan, jos joku haluaa keskustella.
- Enemmän keskustelua tuntuivat kaipaavan paikalle tulleet nuorten vanhemmat. He halusivat puhua tapahtumasta ja saada neuvoja, miten käsitellä asiaa nuorten kanssa.
Nuoret olivat valmiimpia keskustelemaan kokoontumispaikoilla ja nuorisotiloissa.
- Itse palopaikalla liikkui paljon ohikulkijoita ja mediaväkeä. Meitä tarvittiin ihan turvallisuuttakin valvomaan. Liikenne oli vilkasta, autoja tuli ja meni, ihmiset halusivat nähdä tulipalopaikan. Minulla oli heijastinliivi, se oli tarpeen illan pimetessä ja liikenteen jatkuessa. Suojasin paikalla olevia nuoria ja muitakin kävelijöitä, etteivät jää autojen alle. Meillä oli tarjota kuumaa mehua. Silloin oli tosi kolea ilma, tuuli puhalsi kylmästi.
- Nuoret ja vanhemmatkin ovat turvallisemmalla mielellä, kun lähellä on ihmisiä, jotka auttavat tarvittaessa, Virpi Laine sanoo.
Henkisen tuen tarve on suuri
Naantalin palopaikalla oli auttamassa Punaisen Ristin työntekijöitä, lähes 60 vapaaehtoista, 12 psykologia psykologien valmiusryhmästä, Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Jukka Rantala kertoo. Myös nuorten turvatalon työntekijöitä ja vapaehtoisia tuli heti apuun.
- Vapaaehtoisia tarvittiin vielä paloa seuranneen viikon ja viikonlopun. Parin psykologin työ jatkuu näillä näkymin marraskuun lopulle asti.
- Henkisen tuen osaajien tarve on suuri. Tässä on meille haastetta, kun suunnittelemme vapaaehtoisten koulutusta. Erityisesti tämänkaltaisissa tilanteissa tarvitaan nuoria koulutettuja vapaaehtoisia, jotka voivat toimia yhdessä aikuisten kanssa.
Onnettomuuden jälkeen tarvitaan monenlaista tukea
Kun onnettomuus sattuu, ihminen tarvitsee monenlaista tukea selvitäkseen niin henkisesti kuin aineellisestikin eteenpäin. Virpi Laine on kotimaan avun yhdyshenkilönä tullut avuksi useastikin 
onnettomuustilanteissa, jotka onneksi eivät aina ole olleet yhtä tuhoisia kuin Naantalin palo.
Onnettomuuden jälkeen ihminen on sokissa eikä jaksa ajatella käytännön toimia tai sitä, millaista apua tarvitsee. Siksi on hyvä, jos auttaja on aktiivinen.
- Jos kuulet paloauton ulvovan, mene perässä, Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Jukka Rantala sanoi kerran. Niin olen sitten tehnytkin, mutta aina ei apua ole tarvittu, Virpi Laine sanoo.
Nousiainen on pieni, yli 4 800 asukkaan kunta eikä siellä onneksi kovin usein onnettomuuksia satu. Virpin mieleen tulee pari aiempaa tapausta.
Yhden kerran palo mustutti huonekalut, mutta seinät jäivät jäljelle. Perhe sai asuakseen väliaikaisen, tyhjillään olevan asunnon.
- Kävimme yhdessä kaupassa. Perhe sai vaatteita ja keittiötarvikkeita. Osastolla on oikeus antaa apua tuhanteen euroon saakka. Sillä ei tietysti kovin paljon saa, jos kaikki tavarat ovat palaneet käyttökelvottomiksi. Niinpä laitoin pystyyn pikakeräyksen lähipiirissä. Muun muassa osaston hallituksen jäsenet antoivat liikenevää keittiötavaraa, patjoja ja mattoja. Tietysti olin ensin kysynyt lupaa perheeltä, kaikki eivät halua käytettyä tavaraa.
Toinen tulipalo ei jättänyt seiniäkään pystyyn, talo meni kivijalkaa myöten.
- Palo sattui perjantaina iltapäivällä ja luin siitä sanomalehdestä lauantaina. Aloin ottaa selvää tapauksesta niin vapaapalokunnalta kuin sosiaaliviranomaisiltakin. Perhe oli saanut jo asuakseen kalustetun asunnon.
- Otin perheeseen yhteyttä, juttelin puhelimessa, kuuntelin tuntoja ja kyselin, tarvitaanko apua. Perhe oli ollut omatoiminen ja ottanut jo itsekin selvää vakuutusasioista. Minä vielä kerroin, mistä voi saada lisäapua. Kaupasta kävimme yhdessä hakemassa tarpeellisinta tavaraa, vaatteita ja muuta.
- Kun ihminen on katastrofin jälkeen sokissa, hän ei pysty selkeästi miettimään, mitä kaikkea hän ensimmäiseksi tarvitsee, kun alkaa rakentaa arkea alusta taas. Vaatteiden ja keittiötavaroiden etsimisessä ja valitsemisessa voi vierähtää pitkäkin aika eikä hoputtaa voi.
Virpi Laine on Varsinais-Suomen piirin ensihuoltoryhmän jäsenenä ollut muulloinkin mukana kauppareissuilla onnettomuuden jälkeen.
- Emme me auttajatkaan tahdo kaikkea muistaa. Siksi olemme laatineet ensihuoltoryhmässä kauppalistan. Siinä on kaikki alusvaatteista ja hygieniatarvikkeista kauhoihin ja kattiloihin. Jos perheessä on vauva, vaipat ja rasvatkin pitää muistaa.
Vapaaehtoisen tehtävä on tärkeä
Kun Punaiselle Ristille antaa pikkusormen, se vie helposti koko käden. Näin Virpi sanoo itselleen käyneen.
Virpi Laine oli 90-luvun lopulla Turussa Leafin tehtailla työpaikan ensiapuryhmässä. Kun muutama ryhmän jäsenistä kuului myös Punaisen Ristin ensiapuryhmään, hänkin innostui lähtemään mukaan.
- Kuuluin silloin Kaarinan osastoon ja olin mukana ensiapuryhmässä ja myöhemmin myös osaston hallituksessa. Muuton jälkeen olen ollut samoissa tehtävissä Nousiaisissa. Meillä on täällä yli 140 jäsenen osasto.
Monta muutakin tehtävää Virpille on kertynyt vuosien mittaan. Hän on mukana Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa, ensin rivietsijänä ja sitten kouluttajana ja Vapepa-johtajana. Hän on myös Varsinais-Suomen piirin ensihuoltoryhmän jäsen. Siitä on paljon hyötyä myös kotimaan avun yhdyshenkilönä.
Vapaaehtoistehtävässä jaksaa, koska "se on niin kivaa ja tärkeää tekemistä".
- Aina joskus joku sanoo, että eihän siitä saa edes palkkaa. Ei saa eikä tarvitsekaan. Palkkiona tulee mielihyvää ja hyvä omatunto. Haluan antaa oman panokseni yhteiskunnalle. Mukana on niin ihania ihmisiä, että heidän kanssaan jaksaa.
- Esimerkiksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytys toimii kuin adrenaliinipiikki. Etsiä ja toimia jaksaa vaikka läpi yön, kun tehtävä on tärkeä ja sinua tarvitaan, Virpi Laine sanoo.
Kuvatekstit:
Kymmeniä vapaaehtoisia hälytettiin apuun Naantalin tulipaloon. Kuva: Sirpa Lehtimäki
Virpi Laine Nousiaisissa. Punaisen Ristin osasto on vuokrannut tilat VPK:lta ja yhteisiä harjoituksiakin järjestetään. Kuva: Esa Kulmala
lähetä
tulosta