Sukellusonnettomuus ja sydämen pysähtyminen pariksi minuutiksi olivat sysäyksinä, jotka tekivät Lasse Heinosesta vapaaehtoisen ensiaputaitajan Punaiseen Ristiin.
Hän on monessa mukana: vastarakastunut ahvenanmaalainen metsästäjä, puunhakkaaja ja puhelinasentaja, joka mielellään auttaa hankaliin tilanteisiin joutuneita ihmisiä.
Pian kaksikymmentä vuotta sitten Lasse Heinonen itse oli menehtyä sukellusonnettomuudessa.
- Kesken sukelluksen hapensaanti alkoi temppuilla, en vieläkään tiedä miksi. Minulla oli tuuria. Sukeltamassa mukana ollut ystäväni näki, mitä tapahtui, ja auttoi minua.
- Hän ei ollut mikään ensiapuekspertti, mutta osasi kyllä tärkeimmät temput ja onnistui pelastamaan minut takaisin elämään.
Noin neljän minuutin ajan Lasse oli jossain muualla kuin täällä meidän kanssamme, ja se tietysti on jättänyt syvät jäljet.
- Se oli järkyttävä kokemus, ja aika onnettomuuden jälkeen oli hyvin vaikea. Ei sitä ihminen ihan joka päivä kuole, niin sanoakseni. Minä sain onnekseni toisen tilaisuuden ja sain myös paljon tukea, jota tarvitsin.
Onnettomuus ja työtoverin hakeutuminen ensiapukurssille saivat yhdessä aikaan sen, että Lassekin meni ensimmäiselle ensiapukurssilleen. Tänään hän on Jomalan ensiapuryhmä johtaja. Halua ja tarve auttaa muita oli jo luonteessa.
- Me ihmiset tarvitsemme toisiamme ja tuntuu hyvältä, että voi auttaa muita.
- Ensiaputaidoista on hyötyä ihan omassa arkielämässäkin. Muutama vuosi sitten olimme metsällä ja yksi meistä sai kovan iskun päähän ja loukkaantui vakavasti. Näin heti, että hänet piti asettaa kylkiasentoon ja kutsua ambulanssi paikalle.
- Aika usein tulee eteen tilanteita, että apua tarvitaan ihan tavallisessa arkielämässäkin. Tuntuu hyvältä, kun sattuu olemaan juuri silloin juuri siinä paikassa ja tietää mitä tehdä.
Raskaat kokemukset purettava
Onnettomuuspaikoille kiiruhtaminen on luonnollisesti aina raskasta. Jotkut kerrat ovat toisia raskaampia.
- Erityisen vaikeita ovat tilanteet, joissa on kyse nuorista ihmisistä tai onnettomuuden uhri ei enää ole pelastettavissa.
- Me olemme mukana etsinnöissä ja joskus käy niin, että etsitty löytyy liian myöhään. Se tuntuu. Toisaalta on tärkeätä ajatella, että omaisille olisi vielä vaikeampaa, jos kadonnutta ei löydettäisi ollenkaan.
Kaikkien isompien tehtävien jälkeen, varsinkin jos on ollut kyse kuolemantapauksesta, auttamassa olleet kerääntyvät keskustelemaan läpi kokemaansa. Se on hyvin tärkeätä.
Puunhakkuu rentouttaa
Puhelinasentajan työn ja ensiapuryhmän lisäksi metsällä on tärkeä osa Lassen elämässä.
- Olen aina ollut ahkera urheilija ja liikkunut mielelläni. Erityisen hyvin viihdyn metsässä ja 
niinpä metsästys onkin ollut luonteva harrastus. Koska kotini on puulämmitteinen, vietän paljon aikaa metsässä moottorisaha mukana ja sitten kotona kirveen ja puuklapien kanssa. Enkä vain hyödyn takia – pidän siitä myös. Puunhakkuu on rentouttavaa.
Sukeltamisen Lasse jätti onnettomuuden jälkeen.
- En siksi, että pelkäisin. Olen sukeltanut muutaman kerran myöhemminkin, mutta kaikki ilo sukeltamisesta hävisi.
Nyt hän omistautuu niin kutsutulle vesipyöräily, jossa poljetaan altaassa veden alla olevalla kuntopyörällä.
- Se on kovaa urheilua, veden vastuksen vuoksi siinä pitää tosiaan tehdä työtä.
Muutama kuukausi sitten uudesta liikuntaharrastuksesta tuli äkkiä ja odottamatta entistäkin kiinnostavampaa. Lasse nimittäin rakastui vieressä polkevaan naiseen.
- Niinkin voi näköjään tavata, hän sanoo hymyillen ja hämillään. Enpä olisi uskonut, että tapaisin rakkauden vielä näinkin vanhoilla päivillä ja vielä uima-altaasta.
Lasse hymyilee usein ja antaa kuvan hyväntuulisesta ihmisestä. Etkö tule koskaan vihaiseksi?
- Toki voin tulla vihaiseksi, mutta ihan helposti se ei tapahdu. Jos kuulen miehestä, joka on lyönyt naista ja lasta, silloin hyppään kattoon. Kyse on kai tästä auttamisen halusta ja haluttomuudesta hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta. Jos jokin on epäoikeudenmukaista niin se, että syyttömät joutuvat kärsimään.
Kotimaan keräys
Nyt keräämme varoja kotimaan toimintaan: ystävä-, nuoriso- ja ensiaputoimintaan. Jokainen lahjoitus koituu antajankin hyväksi – entistä parempana Punaisen Ristin toimintana ja apuna lähiyhteisössä. Tilinumerot: Nordea 157230-372730, Sampo 800015–70847963, Okopankki 578010-2173.
Etelä-Suomen lääninhallituksen lupa nro OKU 2383 A/4.12.2007. Keräysaika 1.1.2008-31.12.2009 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Ålands landskapsregering, lupa nro 278 K14/23.12.2008.Humanitaariseen toimintaan.
Teksti ja kuvat: Lina Antman
Lyhentäen kääntänyt: Sirkka Tilus
lähetä
tulosta